Facebook | Twitter | Youtube |

UrbanApa

Tilaa Urbanapa uutiskirje!

Blog

Urbaani kulttuuri–, taide– ja tapahtumayhteisö
Urbant kultur–, konst– och evenemangssamfund
Community for Urban Culture, Art and Events

LIITTOLAISUUDESTA - OSA 1

Kirjoittanut
156 päivää sitten

LIITTOLAISUUDESTA - OSA 1

Mä nimeän omat liittolaiseni

kirjoittaja haluaa pysyä anonyymina

 

Aivoissa ei kulje happi. Istun sohvalla ja odotan paneelin vetäjää hermostuneena. Nään kun ihmisiä kerääntyy lavan eteen…mun pitäis mennä tonne lavalle ihan pian. Mun kämmenet hikoilee, saan happea juuri ja juuri. Rintakehää painaa ja joka kerta kun yritän hengittää keuhkot täyteen, hengitys pysähtyy ku seinään, jonnekin ilmatiehyiden reitteihin. Pysähdys kestää vaan hetken. Vedän uuden nopean, syvän ja kiivaan hengähdyksen—aina joskus saan hengähdyksen täyttämään keuhkot. Sit mä haukottelen. 

Jännitän joutuvani vastaamaan kysymyksiin, jotka liittyy rakenteelliseen väkivaltaan ja henkilökohtaisiin kokemuksiin, selittämään niiden suhdetta toisiinsa sekä antamaan eletyn elämän esimerkkejä tilanteista, joissa sattuu. Jännitän sitä, et henkilöt, joiden etuoikeudet on mahdollistaneet heille elämän ilman sukupuoliristiriidan kokemista, kysyvät multa, miks on niin vaikeeta. Jännitys riisuu mut aseista taas kerran ja tukahduttaa puhumisen mahdollisuuden. Päätän olla nousematta lavalle tänään.

—————

Yllä oleva tilanne on fiktio siitä, miltä minusta olisi hyvin suurella todennäköisyydellä tuntunut, jos olisin mennyt puhumaan #Stop Hatred Now -tapahtuman keskustelupaneeliin liittolaisuudesta. Fiktio jää kuvitelmaksi, mutta sen kirjoittaminen saa ruumiissani aikaan siinä kuvailemiani tuntemuksia. Pidän tauon ja jatkan kirjoittamista vasta hetken päästä, hengityksen syvennyttyä.

Tässä tekstissä minä määrittelen sen, millaisiin liittolaisuutta käsitteleviin kysymyksiin olen tällä hetkellä valmis ja kykeneväinen vastaamaan. Joskus tilanne olisi toinen—en välttämättä jaksaisi vastata mihinkään. Tekstissäni puhuu kaksi hahmoa. Toinen hahmoista (jonka puheenvuorot on kirjoitettu regular-fontilla) edustaa tämänhetkistä minua vuonna 2019: helsinkiläistä, valkoista, muunsukupuolista, ei-binääristä, naiseksi sosiaalistettua, usein cis-naiseksi oletettua henkilöä, joka työskentelee esitystaiteen, aktivismin ja feministisen pedagogiikan parissa. Toinen hahmoista (jonka puheenvuorot on kirjoitettu boldatulla fontilla) edustaa cis-sukupuolista henkilöä, jonka kanssa tässä tekstissä ja mielikuvissani käyn suostumuksellisesti keskustelua ajatuksistani liittolaisuudesta. Tämän hahmon kysymykset ovat kokoelma kysymyksiä, joita olen kohdannut viime vuosien aikana. Kirjoitan tekstiä omilla ehdoillani, ja omasta positiostani käsin. Kehotan lukemaan tekstini yhden ihmisen puheenvuorona liittolaisuudesta—ei kaiken kattavana ohjeistuksena tai oppikirjatekstinä.

Käsittelen sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten liittolaisena toimimista. Tahdon kirjoittaa tämän auki, sillä eri tavoin ja eri syistä sorretut/alistetut/syrjityt henkilöt tarvitsevat myös erilaista tukea ja liittolaisuutta. En pysty omasta positiostani käsin kirjoittamaan kaikkien eri tavoin sorrettujen ihmisten tarpeiden puolesta. En myöskään voi kirjoittaa kaikkien sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten puolesta. Sorron mekanismit ja niiden vakavuus vaihtelevat myös eri sukupuolien ja sukupuolettomuuksien välillä.

Käytän tässä tekstissä sanaa transihmiset. Tarkoitan sanalla tämän tekstin kontekstissa kaikkia heitä, joiden sukupuoli ei ole se, mikä heille syntymässä on määritelty. Tällaisia voivat olla transsukupuoliset, muunsukupuoliset tai jotkin muut kuin cis-sukupuoliset esim. gender fluidit, gender queerit, neutrit, agenderit tai sukupuolettomat. Tahdon muistuttaa, että vaikka tässä tekstissä sisällytänkin monia erilaisia sukupuolia ja sukupuolettomuuksia termin trans alle/sisään/äärelle, on kaikkien sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden itsemääräämisoikeudellinen kysymys, identifioituvatko he transsukupuolisiksi (tai transihmisiksi) vai eivät. Jotkut identifioituvat ja jotkut taas eivät. Tämän tekstin kontekstissa käytän sanaa trans kattokäsitteenä tehdäkseni tekstimassasta luettavamman. Olen tekstin loppuun listannut muutamia mielestäni hyviä ja selkeäsanaisia ohjeistuksia sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden liittolaisille.

—————

Istun mökillä aurinkoisella terassilla tietokoneeni ääressä. Kirjoitan tätä tekstiä. Kuvittelen viereeni haastattelijani kysymysvihkoineen. Hän kysyy olenko valmis, nyökkään ja me aloitamme.

1. Noniin, okei. Ihan ekaks: mitä sä ajattelet liittolaisuudesta just nyt? Tai mitä se tuo sulle mieleen tällä hetkellä?

Se on tekemistä. Mä mietin sitä, miten lähtisin purkamaan ton sanan painoa—se on jotenkin kauhean käytetty ja ehkä inflaationkin kärsinyt sana mun mielestä. Sitä kohtaan tunnetaan samaistumisen kaipuuta. Halutaan olla liittolaisia.

Se halu on hyvä alku.

Liittolaisuudesta on vihdoin (viime vuosina) alettu puhumaan myös Suomessa enemmän. Siitä on pakko puhua, vaikka (ja ehkä erityisesti juuri siksi että) sanaa käytetään usein vähän löperösti. Mä ajattelen, että sitä käytetään turhan paljon sellaisena arvonimenä. Sillä nimetään omaa toimintaa. Tässä mennään pahasti vikaan, sillä liittolaisuus ei ole ominaisuus tai asia, jonka voi vain itse päättää. Se on pyrkimystä toimia eettisten, feminististen ja intersektionaalisten toimintamallien mukaan.

 

2. Mitä sä niinku ajattelet sanan liittolaisuus tarkoittavan?

Liitto on yleisesti ymmärretty kahden tai useamman ihmisen välisenä joko yhteistyönä tai sopimuksena toimia/elää yhdessä (tai sitten avioliittona—mut sitä en nyt tässä ajattele alkuunkaan). Olla liitossa on olla yhdessä, työskennellä yhdessä, tehdä asioita yhdessä, mutta myös kokea vastuuta ja rakentaa luottamusta.

Aktivismin kentällä liittolaisuudella on hyvin tietynlainen merkitys, mutta silti ajattelen noiden samojen asioiden liittyvän siihen. Liittolaisen toiminnan tulisi mun mielestä aina rakentua vastuullisuudelle ja pyrkimykselle kohti luottamusta. Vastuuhan on usealle aika vaikea juttu. Sitä pelätään ottaa. Mutta ajattelen, että mitä rohkeammin joku uskaltaa ottaa vastuuta vaikkapa jonkun tilanteen turvallisuudesta—vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan—sitä enemmän luottamusta hän toiminnallaan herättää.

 

3. Ketä vastaan sit ollaan liitossa?

Transfobiaa vastaan. Transfobia on usein melko väärin ymmärretty sana. Siinä missä halutaan kauheasti profiloitua liittolaisena, ei missään nimessä haluta profiloitua transfoobikkona. Onhan toi ihan ymmärrettävää, mutta valitettavan usein asia kuitenkin on niin, että jengi on tranfoobista tahtomattaan ja pahentaa vaan tilannetta sitten huudellen olevansa transihmisten liittolaisia.

Tää Spence Messih’n ja Archie Barryn kirjoittama määritelmä tranfobiasta on mun mielestä melko hyvä: ”Transphobia: An umbrella term for a range of negative and violent attitudes (for example, fear, anger, intolerance, resentment, erasure or discomfort) that one may have towards members of the trans, non-binary and gender diverse community. The term can also connote a fear, disgust, or dislike of being perceived as anything other than cisgender. Transphobia kills trans people.” (Messih & Barry, 2019.)

Transfobia ei siis suoranaisesti tarkoita pelkästään vihaa tai pelkoa transihmisiä kohtaan. Se on myös esimerkiksi transihmisten ohittamista puheessa. Muun muassa kuuluisa puheenaloitusfraasi ”Hyvät naiset ja herrat” on transfobinen ja binäärinen sivuuttaessaan kaikki muut sukupuolet kuin naiset ja miehet. Myös mikä tahansa muu puhe, jossa yritetään ”puhua kaikista ihmisistä” mutta jossa sanojen (ja usein myös ajatuksen) tasolla keskustellaan pelkästään naisten ja miesten asioista, on transfobista. Lisäksi käsitykset genitaaleista on usein sukupuoliessentialistisia sekä transfobisia. Ei ole olemassa mitään tiettyjä tai tietynlaisia ”naisten ja miesten genitaaleja”. Jopa niin kutsutuissa feministisissä konteksteissa kohtaa usein tilanteita, joissa pillu yhdistetään yksioikoisesti naiseuteen ja kulli mieheyteen. Tää ei oo ok, vaan tää on transfobiaa. Monet eri sukupuolet voi menstruoida, monet eri sukupuolet voi ejakuloida siemennestettä, monet eri sukupuolet voi kostua, monet eri sukupuolet voi saada stondiksen ja niin edelleen. On tärkeää opetella omaa sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja ruumiinosiin liittyvää puhetta uudelleen, päivittää sitä ja ymmärtää useiden hegemonisten käsitysten perustuvan täysin cis-heteroutta vahvistaviin uskomuksiin ja poliittisesti latautuneisiin oppijärjestelmiin.

Jos transihminen mainitsee sulle transfobisesta käytöksestä, sun kannattaa kuunnella. Vaikka tän asian kuuleminen olisikin sulle vaikeaa, niin kuuntele. Ja vaikka se onkin valitettavaa, siinä ei useinkaan ole mitään yllättävää, että toimit transfobisesti. On paljon todennäköisempää, että sulla on sisäistettyä transfobiaa kuin että sulla ei olisi. Niin monet asiat, kulttuurit ja yhteiskunnat tänä päivänä perustuu binääriseen sukupuolikäsitykseen, että on lähes mahdotonta kasvaa ilman transfobisia toiminta- ja ajattelumalleja. On tärkeää oppia tunnistamaan niitä ja harjoitella niistä eroon. On hyvä aloittaa olemalla itselleen rehellinen, opiskella, ottaa selvää ja muistaa, että aina on varmasti jotain mitä kehittää.

 

4. Mitä sä itse tarviit tai kaipaat liittolaiselta?

Tavallaan aika paljon, ja toisaalta en nyt ihan kamalasti—ne asiat on oikeasti aika yksinkertaisia jos ajattelee empatian ja välittämisen kautta (ja jaksaa treenata ajatteluaan). Listaan täs nyt joitain ihan perusasioita. Tarviin sitä, että jengi ihan oikeasti ymmärtäisi englanninkielisten (ja muunkin kielisten) sukupuolipronominien tärkeyden, käyttäisi ihmisten oikeita pronomineja, eikä valittaisi siitä ”miten vaikeaa niitä on aina muistaa”. Se ei ole niin vaikeaa. Sitä voi ja pitää harjoitella, esimerkiksi kotona itsekseen. Joskus kuka tahansa voi tehdä virheen—siinä tapauksessa sano, ”excuse me” toista lauseesi käyttäen oikeaa pronominia ja jatka eteenpäin. Älä jää surkuttelemaan tilannetta. Sun harmituksesi ei ole merkittävä tässä tilanteessa. Piste.

Jos sä et tiedä jonkun henkilön pronominia, voit kysyä sitä häneltä: ”What or which pronouns do you use?” Sitten voit kertoa omasi. Oikeita pronomineja tulee käyttää aina—myös henkilön, josta puhutaan, ollessa poissa.

Mä kaipaan mun liittolaisilta sitä, että he jaksaisivat tehdä emotionaalista työtä itsekseen/keskenään, eivätkä kuormittaisi niitä, joita kohtaan he pyrkivät toimimaan solidaarisesti. Jos sulle mainitaan jostain ongelmallisesta asiasta, mitä olet tehnyt tai sanonut, älä nosta omia tunteitasi tilanteessa esiin. Defensiivisyys ei auta, se vain pahentaa tilannetta. Aina.

Mä olen useasti ollut sellaisessa tilanteessa, jossa joku vaikkapa käyttää musta she-pronominia tai puhelee feminismin nimissä pelkästään cis-naisten oikeuksista. Kun asiasta mainitsee, ihmiset saattavat hätääntyä ja kamalasti surra sitä, mitä juuri tekivät. Useinkaan siinä hetkessä mä en jaksa kantaa heidän suruaan siitä virheestä, joka toisintaa niitä yhteiskunnan rakenteita, joissa mulle ja monelle muulle tehdään helvetin vaikeaa olla olemassa tai näkyvissä. Siinä hetkessä mä vaan kaipaan sitä, että tää henkilö sanoisi anteeksi, korjaisi virheensä sanomalla saman asian uudestaan, mutta oikeilla termeillä, ja tilanne jatkuisi eteenpäin.

Kaipaan ihmisiltä, jotka tahtovat olla tueksi, myös sitä, että he antavat mun aina välillä ottaa paussin, eivät menetä hermojaan jos joudun lähtemään tilanteesta, jossa on esimerkiksi tapahtunut väärinsukupuolittamista, antavat mun olla hiljaa niin halutessani ja kunnioittavat mun rajoja jos vaikka sanon, että en jaksa nyt just keskustella tästä ja tästä aiheesta. Kipu on todellista. Mä tarviin sen käsittelyyn joskus aikaa, joskus yksinäisyyttä, joskus musiikkia, joskus tanssia, joskus huutamista, joskus itkemistä, joskus sylin, joskus seksiä, joskus kirjoittamista, joskus ruokaa, joskus liikuntaa, joskus unta, joskus leffan tai Netflixin. Mä tarviin cis-normin aiheuttamien kipujen käsittelyyn sellaisia verkostoja ja vertaisjoukkoja, joissa ei pelkästään ole cis-liittolaisia vaan tyyppejä, jotka jakavat jotain siitä kokemusmaailmasta, missä mä liikun. Siksi tarvitaan lisää tiloja pelkästään transihmisille.

Jos sä haluat olla liittolainen, sä kuuntelet. Jos sä haluat olla transihmisen liittolainen, sä et kysele häneltä, että miksi ja miksi ja miksi jokin asia tuntuu pahalta—sun täytyy muistaa, että sulla ei ole sitä kokemusasiantuntijuutta, mikä transihmisellä on, ja että transihmisen kokemus syrjinnästä on todellinen ja yhteiskunnan lähes kaikki rakenteet läpäisevä asia. Transfobia on istutettu meistä jokaiseen, ja on meidän jokaisen tehtävä tunnistaa se sekä purkaa sitä itsessämme. Lisäksi on tärkeää muistaa, että myös transihmisten kokemukset ovat keskenään erilaisia ja että toiset transihmiset ovat monista eri syistä huomattavasti etuoikeutetummassa asemassa kuin toiset.

Jos sä haluat olla liittolainen, sä puutut tilanteeseen, jossa joku toinen sukupuolittaa transihmistä väärin. Sä puutut tilanteeseen, jossa joku sanoo transihmisen vanhan nimen. Sä et tee tilanteista dramaattisia tai jää niihin junnaamaan. Sä huomioit ongelman, mainitset siitä ja jatkat tilannetta. Sä voit kysyä onko loukatulla henkilöllä ihan ok olo jatkaa, ja jos hän ei halua puhua asiasta, sä hyväksyt sen.

Mä kaipaan taidekentällä työskenteleviltä kollegoilta oikeita ja materiaalisia tekoja, jotka rikkovat tän kentän cis-keskeisyyttä. Mä kaipaan lisää sukupuolen moninaisuutta ja taidetta käsitteleviä keskusteluja, joissa puhujina on sortavien rakenteiden kokemusasiantuntijoita (ihmisiä, joilla on eletyn elämän kokemuksia queer- ja trans-ulkopuolisuudesta) eikä cis-ihmisiä.

Mä kaipaan sitä, että kun jonkin tilanteen (tahallisen tai tahattoman) transfobisuudesta mainitaan, siitä ei järkytytä tai käydä taisteluasemiin vaan pyydetään anteeksi ja toimitaan jatkossa toisella tavalla. Mä kaipaan myös sitä, että ihmiset muistaisivat sen, että transihmiselle jonkin tilanteen transfobisuudesta mainitseminen on valtavan suuri ja voimia vaativa teko. Siitä tulisi pikemminkin olla kiitollinen kuin hermostua. Mä kaipaan ihmisiltä kärsivällisyyttä ja tilaa. Mä kaipaan moninaisuuden, häilyvyyden, muuttuvuuden, erilaisuuden, epämääräisyyden, kategorisoimattomuuden ja vaihtuvuuden ymmärtämistä, juhlimista, tunnustamista, iloitsemista ja bilettämistä.

 

5. Miten sit voi tietää, että onko liittolainen vai ei?

Mä ajattelen, että kun puhutaan sellaisesta liittolaisuudesta jossa pyrkimys on tukea jotakuta syrjinnän, rakenteellisen väkivallan ja sorron kohteena olevaa henkilöä, on se silloin juurikin se tuettava henkilö, joka voi nimetä muita liittolaisiksi. En ajattele sen useinkaan olevan perusteltua että henkilöt, jotka pyrkivät toimimaan liittolaisina, nimeävät itsensä liittolaisiksi. Niinkuin sanoin, liittolaisuus tulisi ymmärtää aktiivisena tekemisenä—ei tittelinä. Se on pikemminkin verbi kuin substantiivi.

Hänen, joka pyrkii toimimaan liitossa, eli tukena jollekin alistetulle henkilölle, on tärkeää osata/pystyä/haluta laittaa oma etu ja egon kiillotus taustalle ja toimia supportina siksi että se on oikein, ei siksi että saisi enemmän huomiota, arvostusta tai etuoikeuksia itse.

Liittolaisuutta ei nimetä, sitä tehdään. Mä en voi mennä tuolla kertomassa olevani liittolainen tälle ja tälle ja tälle, vaan mun pitää yksinkertaisesti pyrkiä toimimaan tilanteissa, joissa olen, mahdollisimman intersektionaalisesti omani ja muiden positiot huomioon ottaen. Mun tulee opetella tunnistamaan omia etuoikeuksiani ja kouluttaa itseäni sorron mekanismeista sekä pyrkiä toimimaan niitä purkaen. Jos joku joskus kokee mun toiminnan liittolaisuutena ja haluaa mua kuvailla tällä termillä, on hänen oikeutensa kertoa se. Mun on mielestäni turha yrittää keskenäni positioida itseäni sen termin kautta—se ei ole pysyvä ja annettu ominaisuus jonka voi jotenkin omistaa. Se on pikemminkin toimintamalli tai toiminnan kenttä, tekojen ja sanojen materiaalinen ja todellinen vaikutusalue, jossa voi usein tehdä virheitä mutta jossa voi kehittyä ja kasvaa. Joka tilanteessa on erilaiset etuoikeudet kyseessä, joka hetki on tarkkailtava omaa positiotaan kriittisesti uudelleen. Ja mikä on tärkeintä muistaa: joka hetki on myös erilaiset mahdollisuudet toimia supportaten muita.

Mä nimeän omat liittolaiseni. Ja mä joudun tekemään sitä nimeämistä päivittäin uusiksi. Toissapäivänä mulle tukena ollut henkilö saattaa hyvinkin olla tänään aivan pihalla eikä tajua puuttua johonkin asiaan, jossa kaipaisin sen tukea.

 

6. Voisitko kertoa vielä jotain esimerkkejä sellaisista tilanteista, missä olisit tarvinnut vahvempaa/parempaa liittolaista? Ja voisitko kertoa, miltä ne tilanteet on tuntuneet?

En.

Transihmisten elämästä on jo valmiiksi mediassa tosi rankisteltu stoori kerrottuna. Ikäänkuin jengin pitäisi perustella oma olemisensa, tunteensa, kokemuksensa, sukupuolensa ja tarpeensa aina kärsimyksen kautta. Mä en just nyt jaksa antaa (cis-)lukijoille sitä sosiaalipornonautintoa, jossa he pääsevät lukemaan vaikeista ja kipeistä tilanteista, joita heille itselleen ei ole tapahtunut.

Mä toivon, että jengi ymmärtäisi netin ja somen olevan täynnä (ja kirjastoistakin löytyy jotain) infopaketteja siitä, miten transihmisten oikeuksia tulisi edistää. Niitä oikeuksia ei mun mielestä tarvitse—ellei halua—perustella kivun kautta, vaan ne on aivan perusihmisoikeuksia, joita tulee puolustaa aina tilanteesta riippumatta.

 

7. Onks vielä jotain mistä haluisit mainita tai räntätä tähän lopuksi?

On tavallaan aika paljonkin asioita, joita haluisin sisällyttää tähän tekstiin vielä, mut en pysty käymään läpi kaikkea. Mut ainakin haluun muistuttaa, et on just niin monta tapaa olla trans, muunsukupuolinen ja sukupuoleltaan jotain muuta kuin cis, kuin heitä/meitä on.

Muuta käsityksesi binäärisestä sukupuolesta—ei ole olemassa vain kahta sukupuolta. Ota asiasta selvää. Lue blogeja, trasekin ja transtukipisteen sivuja, seuraa Instassa trans-aktivisteja. Käytä ihmisistä VAIN sitä nimeä, jonka he kertovat heidän nimensä olevan. Jos vahingossa käytät ihmisestä tämän vanhaa nimeä (deadname), pahoittele, sano henkilön oikea nimi ja jatka tilannetta siitä mihin jäit. Tee tämä vaikka kyseinen henkilö ei olisi paikalla.

Älä kysele transihmisiltä heidän sukupuolestaan tai transitiostaan. Anna heidän itse kertoa niin halutessaan. Älä outtaa transihmistä (eli kerro jollekulle toiselle jonkun olevan trans) ilman hänen lupaansa! Harjoittele sukupuolen moninaisuuden termejä ja käsitteitä.

Älä kehu transihmisten ulkonäköä sukupuolittavilla lauseilla kuten: ”Wau, oot tosi maskuliininen” tai ”Oletpa naisellinen”. Harvemmin varmaan kommentoit tällä tavalla cis-sukupuolisten ystäviesikään ulkonäköä? Jos haluat kehua toisen ulkonäköä, voit tehdä sen myös täysin sukupuolinetraalisti, esim: ”Näytät tosi hyvältä”.

Muista myös, että on ok myöntää olevansa tietämätön jostain asiasta. Jos olet cis-sukupuolinen, et esimerkiksi voi tietää, millaista on olla transsukupuolinen. Voi myös olla, että useat termit on sulle vielä uusia tai epäselviä. Voit myöntää sen, ja sitten päättää ottaa asiasta selville lisää. On tärkeää pyrkiä havaitsemaan oman tietämisensä rajallisuus ja muistaa, että joku muu tietää asiasta varmasti enemmän. Mä ajattelen myös, että jos olet cis-sukupuolinen, joka on tehnyt työtä ymmärtääkseen yhteiskunnan rakenteellista transfobiaa, on tärkeää muistaa kouluttaa myös muita cis-sukupuolisia asiasta!

Muista, että halu toimia liittolaisena on tärkeää. Toimiminen kuitenkin vaatii muutakin kuin halua. Se vaatii päättäväisyyttä, opettelua, häpeän sietämistä aina silloin tällöin ja sen muistamista, että sorron muotoja on monenlaisia ja identiteettejä, taustoja, kykyjä ja kykenemättömyyksiä on erilaisia. Siksi liittolaisuuden muotojenkin tulee olla monimuotoisia.

Jos sulla on halu ymmärtää yhteiskunnan rakenteita (oikeasti) niin kannattaa muistaa, että niistä on kaikkein eniten tietoa henkilöillä, jotka on niiden rakenteiden väkivallan kohteena. Näiltä henkilöiltä ei tule tivata tietoa, vaan antaa sille tilaa, vaalia sitä sekä ymmärtää sen arvokkuus ja syvyys.

 

Kiitokset:

Tahdon kiittää vielä UrbanApaa siitä, että kun kieltäydyin erinäisten syiden vuoksi tulemasta puhumaan livenä Stop Hatred Now -tapahtumaan, he tarjosivat minulle mahdollisuutta tehdä kirjoitettu kontribuutio. Kiitos siitä. Kiitos myös kaikille heille, jotka lukivat tän tekstin ennen sen julkaisemista ja kommentoivat sitä.

 

Lisätietoa ja tekstejä:

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/tietoa-transihmisten-laheisille/

http://trasek.fi/perustietoa/kasitteita/

https://www.alokvmenon.com/blog/2018/1/3/trans-issues-are-cis-issues

https://transwhat.org/allyship/

https://ask.fm/TransHomoSweetheart/answers/141778160568

MESSIH, Spence & BARRY, Archie 2019. CLEAR EXPECTATIONS: Guidelines for institutions, galleries and curators working with trans, non-binary and gender diverse artists.

 

Teksti on osa UrbanApan järjestämää #StopHatredNow – tapahtumaa ja sarjaa kirjoituksia, jotka kulkevat otsikolla LIITTOLAISUUDESTA. Tekstisarjan kuratoi Sonya Lindfors. Jos haluat kommentoida tai antaa palautetta kirjoittajalle, ota yhteyttä producer@urbanapa.fi.

Tuoreimmat tapahtumat:

02.10.2019 Festival

UrbanApa X Ateneum 2019

[English version below] UrbanApa palaa Ateneumiin lokakuussa 2019. Tulevan festivaalin temaattisena maisemana on “vibrations”. Asetumme kuuntelemaan värinöitä – kokemuksia, tuntemuksia, energioita, sekä näiden kautta taiteen mahdollisuuksia johdattaa jonkun äärelle. Millaisia värinöitä on ilmassa? Mitä ne herättävät meissä? Miten ravisuttaa olemassa olevia rakenteita? Voiko resonanssi olla leikkisää, nautinnollista, feminististä ja yhteisöllistä? …

Lue lisää ►
11.10.2019 Mus!c

UrbanApa club: VIBEZ

URBANAPA X ATENEUM – FESTARIKLUBI pe 11.10.2019// klo 2130 -02 //  Lavaklubi Perjantaina UrbanAPa rantautuu Kansallisteatterin Lavaklubille! Luvassa huutelua ja hikistä bailausta sekä kaksi todella kovaa liveä! K-18  sisäänpääsy 5€, ilmaiseksi sisään klo23:00 saakka Lisätietoa tulossa pian!

Lue lisää ►
27.06.2019 Festival

OPEN CALL / FALL 2019

UrbanApa tarvitsee sinua! UrbanApa palaa Ateneumiin lokakuussa 2019. Tulevan festivaalin temaattisena maisemana on “vibrations”. Asetumme kuuntelemaan värinöitä – kokemuksia, tuntemuksia, energioita, sekä näiden kautta taiteen mahdollisuuksia johdattaa jonkun äärelle. Millaisia värinöitä on ilmassa? Mitä ne herättävät meissä? Miten ravisuttaa olemassa olevia rakenteita? Voiko resonanssi olla leikkisää, nautinnollista, feminististä ja yhteisöllistä? …

Lue lisää ►
29.05.2019 Festival

Plantasia

Tanssitaiteilijat Sara Kauppila, Selma Kauppinen, Katri Miettinen, Elina Lindfors, Katriina Tavi, Tuuli Vahtola ja Anna Virkkunen ottavat haltuunsa Annantalon A-lavan kesäkuussa 2019. Plantasia on leikkisä tanssiteos, jossa ollaan kasvun ja muutoksen äärellä. Miltä näyttävät tulevaisuuden eliöt? Miten ne ääntelevät ja liikkuvat? Teos fantasioi nykyhetken ja tulevaisuuden mahdollisista ja mahdottomista elämänmuodoista. …

Lue lisää ►