Facebook | Twitter | Youtube |

UrbanApa

Tilaa Urbanapa uutiskirje!

Blog

Urbaani kulttuuri–, taide– ja tapahtumayhteisö
Urbant kultur–, konst– och evenemangssamfund
Community for Urban Culture, Art and Events

NEXT STEP - OSA 2

Kirjoittanut
92 päivää sitten

NEXT STEP - OSA 2

Sukupuolen & seksuaalisuuden moninaisuuden huomioiminen tanssinopetuksen kontekstissa

Nadja Leham, sekä kanssakirjoittaja / asiantuntija-apu Kenneth Siren

Tämän tekstin tavoitteena on toimia sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioimisen inspiroivana näkökulmana. Tarkoituksena ei ole systemaattisesti käydä läpi teemaa, vaan toimia kommenttina ja alustana tärkeälle keskustelulle. Teksti on kirjoitettu kahden tason kautta. Lukija saa valita haluaako lähestyä asiaa helpomman ja nopealukuisen perustekstin kautta. Toisena vaihtoehtona teksti tarjoaa syventäviä ajatuksia ja ideoita alaviitteissä.

 

Johdattelu aiheen pariin

Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat moninaisia. Niin tanssinopetuksessa, tanssin opettamisen tavoissa, kuin lapsille ja nuorille opetettavassa estetiikassa ja ilmaisussakin löytyy tapoja sekä rakenteita, jotka eivät mahdollista riittävän turvallista tilaa elää todeksi sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan hetero- ja cis normien ulkopuolella. Millä tavalla tanssinopettaja ja pedagogi voi ottaa huomioon sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden työssään?

 

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioiminen tanssinopetuksessa tarkoittaa opetustilanteessa toimintatapojen avaamista; sen sanallistamista mitä tehdään ja miksi. Tämä voisi näkyä käytännössä esimerkiksi niin, että tanssinopettaja kertoo tehtävät tavalla, joka ei sukupuolita tehtävää tai oppilasta. Tämä tarkoittaa, ettei opettaja opeta olettaen sukupuolen jakautuvan binäärisen systeemin mukaisesti kahteen, miehiin ja naisiin. Lähtökohtana taiteessa ja taiteen opetuksessa tulisi olla se, että mukana olevat ovat, ja voivat olla, paljon muutakin kuin mies tai nainen, tyttö tai poika. Jos esimerkiksi esityksen kerronnassa esiintyy entuudestaan sukupuolitettuja rooleja tai kerronnallisia tapoja, on opettajalla (yhdessä oppilaidensa kanssa) kaikki mahdollisuudet huomioida, että kuka tahansa voi halutessaan esittää minkä tahansa roolin. On hyvä muistaa, että transsukupuolisia, muunsukupuolisia, transvestiitteja, intersukupuolisia, sukupuolettomia, sukupuoltaan pohtivia ja muita on läsnä opetuksessa jo ennen kuin joku kertoo kuuluvansa johonkin näistä ihmisryhmistä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ei ole ensisijaisesti opetustilanteessa esiin nouseva ongelma joka tulee ratkaista, vaan rikkaus, jonka osallistujat tarjoavat yhteiseen tilanteeseen. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kehollisen ilmaisemisen soisi tulevan esiin tanssissa vahvuutena, pohdintana ja omaleimaisuutena.

 

Tanssinopettajat, jotka eivät ole pohtineet sukupuolta ja seksuaalisuutta, voivat ehkä kokea, ettei ajattelu- ja toimintatapojen muutos kosketa heitä, tai että ajatukset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ovat liian monimutkaisia niiden huomioimiseksi käytännön opetustilanteissa. Turvallinen ja innostava ajatustapa on se, etteivät sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ole uusia asioita! Itseäni on aina rauhoittanut ajatus siitä, että “me olemme aina olleet täällä”. Ketkä me? Ihmiset, jotka seksuaalisuuden tai sukupuolen takia nähdään tämänhetkisen yhteiskunnan normien ulkopuolella olevina. Joskus tästä hyvin moninaisesta ihmisryhmästä käytetään lyhennettä LGBTIQA. Sukupuolen ja seksuaalisuuden normit; se, mikä koetaan hyväksyttävänä, ovat tuhansien vuosien saatossa muuttuneet eri alueilla eri aikoina.

 

  1. Käytännön esimerkkinä toimii länsimaissa vallitseva ”tyttö- ja poikavärien” jakautuminen kuvaamaan sukupuolia (vaaleanpunainen ja -sininen). Kyse on vain alle sata vuotta vanhasta ilmiöstä. Emme siis vielä aiempien sukupolvien kanssa olisi voineet “merkitä” sukupuolta siten, miten nykyään monesti tehdään automaationa.
  2. Joissakin maissa, esimerkiksi Polynesiassa ja Intiassa, on historiallisesti tähän päivään saakka tunnustettu enemmän kuin kaksi sukupuolta. Pakistanissa on vuodesta 2017 ollut vapaus määrittää oma sukupuoli juridisesti. Euroopassa puolestaan niin Tanskassa, Saksassa kuin Itävallassakin voi juridisesti vahvistaa kolmannen sukupuolen. Tämä ei toki tarkoita sitä, ettei syrjintää ja eriarvoisuutta silti esiintyisi; syrjintä on kontekstisidonnaista.
  3.  LGBTIAQ-konsepti voi itsessään toimia eurokeskeisenä, ja täten syrjivänä. Emme voi olettaa, että kaikkialla maailmassa identifioidutaan länsimaisen sanaston mukaisesti. Kuitenkin länsimaisesta kontekstista käsin on perusteltua ajatella, että seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiä kuvaava sanasto, ja sen arkipäiväinen käyttö osana kieltämme, ovat tärkeitä asioita. Sanasto rikkoo ajattelumme normit tuoden sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuuden ilmiöille, ja ennen kaikkea ihmisille, näkyvyyden niin kielessä kuin yhteiskunnassakin. Kenenkään ei silti tarvitse valita tiettyä identiteettiä tai sanaa kuvaamaan sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan.

 

Miten aihe liittyy tanssinopetuksen arkeen?

Koska olemme aina olleet täällä, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudelle tulee antaa tilaa myös tanssinopetuksessa. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin lasten ja nuorten parissa, sillä heidän minäkuvansa ja mielenterveytensä ovat vahvasti yhteisön ja valta-asemassa olevien aikuisten varassa. On äärimmäisen tärkeää, että myös harrastuksissa mukana olevat aikuiset tukevat lasten ja nuorten kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä herkässä iässä. Voi olla vaikea uskaltaa elää todeksi seksuaalisuuttaan, ja antaa sen kehittyä, jos sitä hiukankin kolhitaan esimerkiksi henkisen tai fyysisen väkivallan kautta. Sama pätee sukupuoleen: jos nuorta tai lasta sanktioidaan sen vuoksi, ettei hänen tapansa olla mukaudu vallitseviin sukupuolinormeihin, on hänen entistä vaikeampi kasvaa hyvinvoivaksi aikuiseksi. Pedagogeilla ja opettajilla on siis lasten ja nuorten kanssa työskennellessään valtavan suuri vastuu. Tanssioppilaat joita sukupuolitetaan virheellisesti, tai muutoin annetaan ymmärtää, ettei tanssisalin normeissa ole heille tilaa, jättävät usein harrastuksen. Silloin voidaan kysyä, onko taideopetus onnistunut taiteen saavutettavuuden näkökulmasta – tai ylipäätään?

 

Trans- ja muunsukupuoliset ihmiset saattavat kokea kehodysforiaa tai muita sukupuoliristiriidan kokemuksia. Esimerkkinä voisi toimia ahdistuminen sosiaalisessa tilanteessa tullessaan kohdelluksi väärän sukupuolen edustajana. Tämä voi hankaloittaa omasta kehosta puhumista, sen katsottavaksi asettamista, tai kosketettavana olemista. Oman kehon ajattelemista saatetaan pyrkiä välttämään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö henkilöllä voisi olla kehollista tietämystä tai osaamista: henkilö voi tietenkin olla tarkka ja kokonaisvaltaisesti kehoaan käyttävä liikkuja, kunhan pääsee keskittymään liikkumiseen vapaana tilanteeseen liitettävistä odotuksista ja mielikuvista. Oppilas saattaa kokea joidenkin oman kehonsa alueiden kanssa työskentelyn ylitsepääsemättömäksi, mutta olla samalla äärettömän taitava muiden ihmisten kehollisuuden havainnoija ja todistaja. Sukupuoliristiriita voi näkyä tai olla näkymättä tanssitunnilla monin eri tavoin. Opettaja voi helpottaa opetustilannetta sanomalla, että tunnilla on sallittua tuoda esiin mukana olemista vaikeuttavat tuntemukset, sekä osallistua niistä huolimatta, ja niiden kanssa, hyvältä tuntuvalla tavalla.

 

Olen törmännyt ajatukseen, että tehdessämme tilaa sukupuolen ja seksuaalisuuden kirjolle kyse olisi “kieltämisestä”. Syrjintä kaikissa muodoissaan on tanssitunnilla, kuten kaikkialla muuallakin, kiellettyä. Kieltämisestä ajatus on hyvä kääntää sallimiseen: moninaisuuden huomioiminen mahdollistaa paljon hyvää. Ajattelen, että avainsanat työskentelemiselle ovat sanallistaminen, omien ennakkoluulojen, ja itsestäänselvyyksinä pitämiemme asioiden kriittinen tarkkailu opetuksessa. Tähän liittyy myös oman position tutkiminen. Kuka minä olen opettajana? Minkälaisessa valta-asemassa toimin? Minkälaisen viestin minä toiminnallani lähetän oppilailleni?

 

Kuitenkin juuri tanssinopettajilla on erinomainen mahdollisuus avoimeen työotteeseen. Kaikki liike voi olla olemassa vapaana kategorioista. Koostui tanssi sitten voimakkaista, hempeistä, vihaista, aggressiivisista tai ilmavista liikkeistä, voimme tanssin kautta kokeilla olemisen eri tapoja todellisuudessa, kuvitelmissamme ja taiteen todellisuudessakin. Tanssin tuoma vapaus näkyy siinä, että oppilas voi itse ottaa liikkeen haltuunsa toteuttaen sisintään ja sukupuoltansa liikkeen kautta, ja siitä huolimatta. Näin näyttäytyvät taiteen opettamisen valtavat mahdollisuudet. Opettaja voi hyödyntää opetustilannetta antaen kaikelle ilmaisulle tilaa. Pedagogina pitää kuitenkin harjoitella herkkänä olemista: milloin kannattaa avata aihepiiriä ja milloin vain antaa mennä? Tanssi on erinomainen keino käsitellä ympäröivää maailmaa mutta myös paljon muutakin. Kaikkiin kysymyksiin voi silti vastata parhaansa mukaan ja kaikesta voi keskustella. Kuten kaikki opettajat tietävät, lapset ja nuoret opettavat myös opettajaa – sen voi ottaa vastaan, keskustella ja kysyä.

 

Tanssinopettaja voi olla lapselle tai nuorelle heidän elämänsä suurin esikuva. Teini-ikäni katutanssitunneilla puhuttiin sekä suorasti että epäsuorasti siitä, mitä on esimerkiksi olla naisellinen tai seksikäs. Tätä, yhtä ainoaa tapaa, me kaikki sitten toistimme. Esimerkki kuvaa sitä ulkopuolelle sulkemista, mitä tapahtuu tanssitunneilla, jossa sukupuolta tai seksuaalisuutta tuodaan esiin tiedostetun tai tiedostamattoman ennakko-oletuksen kautta. Heteronormatiivisessa kulttuurissa on valitettavan usein oletusarvona, että (hetero) naisen kuuluu tanssia viekoittelevasti, tuntui se hänestä omalta tai ei. Tapa liikkua tai elehtiä tietyllä toivotulla tavalla sulki esimerkissäni ulos muunlaiset tavat, puhumattakaan niistä henkilöistä, joiden tavoitteena ei ollut pyrkiä olemaan naisellinen tai seksikäs. Tunteet ja kokemukset, kuten esimerkiksi seksikkyys, kärsimys ja kiihko näyttävät erilaisilta vähemmistökehojen ilmaisemina. Esimerkkinä vaikka homomies, jolle seksikkyyden ilmentäminen on voinut tarkoittaa (monien muiden mahdollisuuksien lisäksi) itsestä viehkeän ja viekoittelevan tekemistä, kun taas heterokulttuuri odottaa tällaista käytöstä (hetero)naisilta – riippumatta täysin siitä tuntuuko se näistä naisoletetuista omalta.

 

Myös tanssitunnin kautta kerrotuilla tarinoilla on merkitystä. Mikäli musiikki, liikkeet, ja tanssillinen kerronta keskittyvät usein esimerkiksi heteronormatiiviseen rakkauteen, voi nuori tanssija miettiä hyväksytäänkö myös hänen rakkautensa, jos ei ole normin mukaista. Jos homo- tai biseksuaalisuuden mahdollisuutta ei kerronnassa tai opetuksessa oteta esille, voi oppilaalle tulla tunne, että hän joutuu salailemaan omaa seksuaalisuuttaan. ”Voinko olla tässä tilanteessa näiden muiden tyttöjen (lue naisoletettujen) kanssa, tanssia heidän lähellään ja myös ihastua heihin?” ”Luulevatko he, että katson heitä ’sillä silmällä’ jos tietäisivät, että ihastun naisoletettuihin ihmisiin enkä miesoletettuihin?” Rakkauden on moninaisuuden sanallistamisella ja sallimisella voi olla hyvin suuri merkitys.

 

Nyt ja tulevaisuudessa?

Miksi sitten LGBTIQA-asioista puhutaan juuri nyt niin paljon, jos kyseessä ei ole uusi asia?

Lapsilla ja nuorilla on nykyään käytössään aihepiirin liittyviä sanoja, ja kieltä, joilla ilmaista itseään. Oman identiteettinsä tuntee kehossaan ja tai löytää hiljalleen. Lisäksi nykyään on paljon lasten ja nuorten ryhmiä, joissa erilaiset seksuaaliset suuntautumiset, sukupuolen moninaisuuden ilmentymät, ja perhemuodot eivät enää herätä minkäänlaisia reaktioita. Niin opettajien kuin taidemuotojenkin tulee pysyä tämän toivottavan kehityksen perässä.

 

Nuoret ja lapset tarvitsevat aikuisia jotka sanoillaan, olemuksellaan, ja käytöksellään tuottavat representaatioita monenlaisista identiteeteistä. On tärkeää, että sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden teemoista puhutaan, ja että opettajina ja roolimalleina toimii niin sukupuoleltaan kuin seksuaalisuudeltaan moninaisia ihmisiä. Kannustaminen kaikenlaiseen ilmaisuun voi antaa identiteettiään vielä pohtiville tilaisuuden huomata jonkin sellaisen tuntuvan omalta, jota ei ole koskaan kokeillut. On keskeistä, että opettajat ymmärtävät omalla olemuksellaan ja käytöksellään mahdollistavansa joko sallivan tai poissulkevan tanssinopetustilanteen. Virheitä sattuu; emme aina muista ja pysty huomioimaan kaikkea, emmekä tiedä kaikkea. Tärkeää onkin osata myöntää virheensä ja oppia niistä, jotta kaikilla olisi parempi olla. Opettajalla on aina vastuu pitää huoli siitä, että hänen oppilaansa tietävät, että on monenlaisia sallittuja tapoja olla. Erityisen tärkeäksi tämä muodostuu silloin, kun opettaja edustaa hyvin etuoikeutettua ryhmää, esimerkiksi cis, hetero ja valkoinen. Vastuu puuttua tanssitunnilla mahdollisesti esiintyvään seksismiin, transfobiaan ja rasismiin on kuitenkin aina kaikilla auktoriteettiasemassa olevilla.

 

  1. Ottaessamme huomioon sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden haluamme ajatella intersektionaalisesti. Tällä tarkoitan, että ymmärrämme monien ulottuvuuksien kuten seksuaalisuuden, sukupuolen, ihonvärin, yhteiskuntaluokan, ja toimintakyvyn samaan aikaan vaikuttavan yksilöön, yhteisöön, sekä siihen, miten todellisuus heidän ympärillään toteutuu.
  2. Intersektionaalisuus käsitteenä on Kimberly Crenshawin noin 30 vuotta sitten luoma määritelmä.

 

Vinkit tanssinopettajille

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta voi lähestyä arkisin keinoin.

 

  • Puhu seurustelukumppaneista tyttö- tai poikaystävien sijaan, tai siitä että voi olla tyttöystävä, poikaystävä tai joku muu tärkeä ja rakas henkilö.
  • Puhu siitä, että koreografiaa varten valitussa musiikissa Beyoncé voi laulaa miehestään mutta me voimme unelmoida kenestä tahansa. Voit myös valita ihan muun artistin, esim. queer r’n’b-artistin (musiikillinen representaatio).
  • Liikemaailmalla voi näyttää, että sukupuolesta riippumatta voi liikkua miten tahansa ja miten haluaa. Muista avata ettei seksuaalinen suuntautuminen määritä mitenkään tapaa, jolla voi liikkua.
  • Sukupuoleen keskittyvä kannustaminen ei tarkoita sen alleviivaamista (”ihanaa, että paikalle uskalsi yksi poikakin/tyttökin!”). Ei ole osallistujan kannalta olennaista korostaa sitä, että jossakin tanssilajissa oppilasmäärät eivät jakaudu tasan mies- ja naisoletettujen välillä.
  • Paikalle tullut osallistuja ei välttämättä ole sukupuoleltaan sitä, mitä päälle päin voi olettaa. Osallistuja ei välttämättä halua millään tavalla edustaa tai toteuttaa sukupuoleensa liitettyjä odotuksia ja oletuksia, vaikka nämä sointuisivatkin omaan identiteettiin ja kehokokemukseen.
  • Tanssiessamme menemme rooliin, josta sitten astumme pois, eikä se rooli kerro koko totuutta todellisuudestamme. Tanssiessa voi ottaa roolin, jota ei tavallisessa elämässä ehkä koe.
  • Kerro opettamasi tanssin historiasta, vaikeuksista ja vapauttavista mahdollisuuksista.
  • Tanssitunnin mahdollisia teemoja ovat kaikki maailman aiheet, vain yhtenä osana niitä ovat rakkaus, sukupuoli ja seksuaalisuus.

 

Lopuksi

Myös tanssinopettajan pitää puhua LGBTIQA-asioista, jotta oppilaat näkevät heidän esikuvansa puhuvan niistä. Tanssinopettajilla on tähän luonnollinen tilaisuus, koska puhumme kehosta, ilmaisusta ja myös esimerkiksi vaatetuksesta. Avatkaa tanssisalinne kaikille näille mahdollisuuksille ja todellisuuksille, jotka jo oikeastaan ovat siellä, ehkä vielä näkymättöminä, mutta täysin mahdollisina. Tanssin kautta voimme unelmoida ja tulla lähemmäksi sitä mitä todella olemme.

 

Nadja Leham on sosiaalityön kandidaatiksi kohta valmistuva ja sen lisäksi tanssiva henkilö.

Kenneth Siren on teatteriopettaja ja esiintyvä taiteilija, joka pyrkii työllään lisäämään sukupuolen moninaisuuden huomioimista. Hän on työskennellyt mm. Transtukipisteellä ja luennoinut sukupuolen moninaisuudesta taidelaitoksissa ympäri Suomea.

 

Teksi on osa UrbanApan uutta kirjoitussarjaa, joka kulkee nimellä NEXT STEP – KOHTI PAREMPAA TANSSINOPETUSTA. Sarjaa toimittaa ja kuratoi Anniina Jääskeläinen.

Tuoreimmat tapahtumat:

29.05.2019 Festival

Plantasia

Tanssitaiteilijat Sara Kauppila, Selma Kauppinen, Katri Miettinen, Elina Lindfors, Katriina Tavi, Tuuli Vahtola ja Anna Virkkunen ottavat haltuunsa Annantalon A-lavan kesäkuussa 2019. Plantasia on leikkisä tanssiteos, jossa ollaan kasvun ja muutoksen äärellä. Miltä näyttävät tulevaisuuden eliöt? Miten ne ääntelevät ja liikkuvat? Teos fantasioi nykyhetken ja tulevaisuuden mahdollisista ja mahdottomista elämänmuodoista. …

Lue lisää ►
27.05.2019 Exchange

TOOLBOX #14

UrbanApa TOOLBOX on työpaja/labi , jonka tarkoituksena on saattaa yhteen taiteen eri alojen ammattilaisia. TOOLBOX tarjoaa alustan taiteellisten praktiikoiden jakamiselle, paineettomalle taiteelliselle työskentelylle ja yli genrerajat ylittäville kokeiluille. Kevään 2019 ensimmäisessä  TOOLBOXissa aistit työskennellään viiden perusaistin parissa.  Jaamme taiteellisia (ja oikean elämän) praktiikoita, tutkimme, keskustelemme ja vietämme aikaa yhdessä. TOOLBOX on suunnattu …

Lue lisää ►
13.05.2019 Exchange

#StopHatredNow 2019

– Liittolaisuus ja solidaarisuus Työkaluja inklusiiviseen, antirasistiseen ja feministiseen toimintaan 13.–16.5.2019 / Zodiak, Caisa, Hanasaari (For English see below) Taiteen kenttä tarvitsee työkaluja vastatakseen muuttuvan maailman tarpeisiin. #StopHatredNow on interkulttuurinen ja antirasistinen tapahtuma-alusta, joka luo uutta diskurssia moninaisuudesta. Usean taide- ja kulttuuriorganisaation yhteistyönä toteuttama tapahtuma rakentaa positiivisessa hengessä keskustelua diversiteetistä, …

Lue lisää ►
19.04.2019 Mus!c

NOITAPIIRI - klubi

KEVÄT ON TÄÄLLÄ JA SEN MYÖTÄ URBANAPA!  UrbanApa presents: NOITAPIIRI – KLUBI // 19.4.2019// klo 22 -03 //  k -18 // Putte’s Bar & Pizza FREE ENTRANCE Tule juhlimaan ja juhlistamaan feminismiä, kevättä ja taidetta! Nähdään, jutellaan hengataan ja bailataan yhdessä kohti patriarkaatin tuhoa! Pimeydestä nousee pop-up esityksiä ja pieniä …

Lue lisää ►