Facebook | Twitter | Youtube |

UrbanApa

Tilaa Urbanapa uutiskirje!

Blog

Urbaani kulttuuri–, taide– ja tapahtumayhteisö
Urbant kultur–, konst– och evenemangssamfund
Community for Urban Culture, Art and Events

NEXT STEP - OSA 3

Kirjoittanut
26 päivää sitten

NEXT STEP - OSA 3

Tavoitteellinen tanssin harrastaminen nuoruusiässä

Kirjoitanut Jenni Heikkinen

Nuoruusikä on monella tapaa mullistava elämänvaihe. Suhteellisesti lyhyessä ajassa kehittyvä ihminen kokee sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti suuria muutoksia: murrosiän muutokset kehossa voivat olla epäsuhdassa psyykkisen kehityksen kanssa tai toisinpäin. Samanaikaisesti sosiaaliset suhteet muuttuvat monisyisemmiksi ja opilliset haasteet kasvavat vuosi vuodelta kulminoituen jatko-opintojen suunnan valitsemiseen. Nuori tekee kovasti töitä vähitellen irtaantuen vanhemmistaan, omien harrastusten, kiinnostuksenkohteiden ja vertaissuhteiden merkityksen vahvistuessa. Tämän lisäksi seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti tulevat eri tavoin keskelle mieltä. Ei ihme, että tämän kaiken mullistavan lomassa nuori herkästi ”taantuu” mustavalkoiseen ajattelun maailmaan: nuori ikään kuin tarvitsee edes joitakin selkeitä asioita mieleensä kaiken epävarmuuden keskellä.

 

Tanssi on monimuotoinen taide- ja liikuntamuoto, joka voi ruokkia nuoren kasvua, luovuutta ja itsenäisyyttä. Murrosiän myötä muuttuvan kehon vähittäinen haltuunotto on nuorelle yksi tärkeimmistä kehitystehtävistä matkalla aikuisuuteen. Tanssissa kehollisuuteen ja luovuuteen yhdistyy myös syviä sosiaalisia merkityksiä, koska tanssia usein harrastetaan osana ryhmätoimintaa.

 

Tanssi on siitä joustavaa harrastamisen muodoissaan, että sitä on mahdollista harrastaa kevyemmin viikoittaisilla tunneilla tai tiiviisti ja tavoitteellisesti pitkäjänteisesti ponnistellen. Käsittelen tulevassa ensi sijassa tavoitteelliseen tanssin harrastamiseen liittyviä nuoruusiän kehityksen näkökulmia. Tavoitteellisella tanssin harrastamisella voisi tässä yhteydessä ajatella useamman kerran viikossa tapahtuvaa harjoittelua, jolla pyritään kehittymiseen määrätietoisesti.

 

Nuoruusikä ja kehollisuus

Pitkäjänteinen tanssin harrastaminen on parhaimmillaan monella tapaa nuoren kehitystä tukevaa. Nuorella muuttuva keho herättää väistämättä epävarmuutta, kömpelyyden tunnetta ja omaan kehoon kotiutuminen vie aikaa. Nuoruusiässä heräävä seksuaalisuuden toteuttamisen sisäinen, usein myös ulkoinen, paine lisää kehollista levottomuutta. Konkreettista toteuttamista seksuaalisuuden kautta vielä harjoitellaan mielikuvatasolla. Niillä nuorilla, jotka nauttivat kehollisesta harjoittelusta saavat tanssin kautta vahvistusta pystyvyyden kokemukseen. Kokemus omasta kehosta tutumpana vahvistuu tanssissa kehoon liittyvän itsetuntemuksen lisääntyessä.

 

Heräävän seksuaalisuuden ja oman erillisen minuuden kypsymisen vuoksi tavoitteellinen tanssin harrastaminen nuoruusiässä on toisaalta äärimmäisen haurasta ja herkkää. Tanssissa oma keho tulee näkyväksi ja toisten katseiden merkitys korostuu epävarman nuoruusikäisen mielessä. Vaikka nimenomainen tanssilaji ei esimerkiksi tietynlaista kehoihannetta välttämättä suoraan vahvistaisikaan, on jonkinlaisten ulkonäköpaineiden olemassaolo väistämätöntä. Esimerkiksi katutanssilajeissa voi ajatella olevan ehkä enemmän liikkumatilaa tämän suhteen. Tietyissä tanssilajeissa kuitenkin myös tämänkaltainen rivien välistä luettava tai suoraankin todettu paine tiettyjen ulkonäkönormien täyttymiseen on olemassa.

 

Ympäristöstä tulevat kommentit jäävät mieleen ja korostuvat, kun nuori etsii erillistä omaa itseään muiden silmistä peilaten. Identiteetti rakentuu nuoruusikäisellä pala palalta ja perhesuhteiden sijaan korostuu kavereihin ja perheen ulkopuolisiin aikuisiin identifioituminen. Nuori kerää ympäristöstään ikään kuin palasia oman identiteettinsä rakennusmateriaaliksi. Vähitellen hän sisäistää itseään koskevia toistuvasti ilmeneviä käsityksiä sisäisiksi totuuksiksi. Opettajan ja vertaisten sanat ja myös elein ja ilmein viestitetty käsitys nuoresta merkitsee nuorelle enemmän kuin aikuisen näkökulmasta usein hahmottaakaan. Vanhemmilla on edelleen tärkeä merkitys nuoren kehittymistä arvostavina ja nuoren omaa innostusta peilaavina turvallisina tuttuina aikuisina.

 

Nuoruusiässä korostuu nuorten itsenäisen ja omaehtoisen tekemisen merkitys, jolloin kaikki kehitystä eteenpäin vievä toiminta ei ole aikuisten järjestämää strukturoitua tekemistä. Tanssin omaehtoinen harjoittelu esimerkiksi kaveriporukan kesken voi tarjota nuorelle tällaisen foorumin. Toisaalta nuorelle tarjoutuu opettajan kautta usein identifioitumisen kohde, jolloin opettajasta tulee tärkeä esikuva. Nuori alkaa hahmottamaan, millaista on olla toisenlainen aikuinen kuin omat vanhemmat ovat ja minkälainen aikuinen itse oikeastaan haluaisi olla. Kiinteässä oppilas-opettaja-suhteessa nuori on siten poikkeuksellisen haavoittuvainen myös suhteen negatiivisille puolille. Opettaja ei edusta nuoren mielessä vain yksittäistä henkilöä vaan esimerkiksi aikuisia tai tiettyä sukupuolta kokonaisuudessaan.  Opettaja voi myös edustaa tanssijuutta, jolloin opettajan mielipiteet ja toiminta yleistyvät nuoren mielessä herkästi käsittämään koko tanssinalaa.

 

Tutkimuksissa on havaittu, että opettaja-oppilas-suhteen laatu vaikuttaa merkittävästi harjoitteluun paneutumiseen ja harjoittelun innostavuuteen. Opettajan palaute ja toimiva kommunikaatio ovat merkittävä osa hyvää suhdetta: kun palautetta saa ja se on johdonmukaista, tämä lisää todennäköisyyttä nauttia harjoittelusta yhä edelleen. Palautteen kohdentaminen nuorelle sopivaksi ja motivaatiota lisääväksi vaatii oppilaan persoonallisuuden tuntemista: itseään ruoskivalle nuorelle kriittinen palaute voi toimia tarkoitustaan vastaan, mutta nuorelle, joka yleensä kulkee siitä, mistä aita on matalin, jämäkkä palaute voi tuntua välittämiseltä.

 

Tavoitteellisuudesta nuoruusikäisen harrastamisessa

Tavoitteiden asettaminen nuoruusikäisen harrastuksen yhteydessä voi merkitä nuorelle monia asioita. Mikäli nuori on harrastamisesta sisäisesti innostunut ja kokee nautintoa harjoittelusta, voi tavoitteiden asettaminen lisätä palkitsevuutta, sitoutuneisuutta ja innostusta tämänkaltaisella nuorella. Tanssiharrastuksen mahdollistama kilpailullisuus voi vahvistaa nuoren kokemusta siitä, että harjoittelulla on merkitystä tanssijana kehittymiselle. Kilpailutilanteet tarjoavat ikään kuin tarkistuspisteen omalle kehittymiselle. Tämä voi parhaimmillaan yleistyä muuhun oppimiseen ja tuottaa esimerkiksi oivalluksen pitkäjänteisen harjoittelun merkityksestä. Juuri oivaltamisen tiedetään olevan oleellinen näkökulma vertaillessa oppimistuloksia eri oppilaiden välillä: ne lapset ja nuoret, jotka käsittävät osaamisen merkittävästi muuttuvan harjoittelun myötä todennäköisemmin panostavat harjoitteluun enemmän kuin ne lapset ja nuoret, jotka uskovat menestyksen johtuvan suuremmalta osin synnynnäisestä lahjakkuudesta.

 

Mikäli harrastamisen suhteen asetut tavoitteet nousevat voimakkaasti nuoren ulkopuolisista tekijöistä voi käydä niin, että nuori vähitellen kadottaa alun perin vahvankin sisäisen innostuksen ja palon tanssia kohtaan. Ulkopuolisista tekijöistä esimerkiksi käyvät vanhempien halut ja toiveet, valmentajan tai tanssinopettajan näkemykset oikeasta harjoittelun suunnasta. Mikäli nämä halut ja toiveet alkavat voimakkaasti kuljettaa nuoren harjoittelua ikään kuin yli nuoren oman tahdin, on riski innostuksen menettämiseen todellinen. Osa nuoruusikäisistä hakee omaa itseään ja erillistä minuuttaan voimakkaasti vastareaktioiden kautta. Tällöin aikuisten voimakkaat näkemykset ja ohjailu saavat aikaan käänteisen vaikutuksen. Nuori saattaa lopettaa harrastamisen pyrkiessään oman psyykkisen tilan saamiseen. Toisaalta tavoitteelliseen ponnisteluun rohkaiseva opettaja voi valaa itseluottamusta ja tuoda tarvittavaa eteenpäin työntöä epäröivään askeleeseen nuorelle, jolla on hauraampi itsetunto.

 

Tanssissa yhdistyy poikkeuksellisella tavalla sekä fyysisen suorituskyvyn että luovan itseilmaisun merkitys. Itseilmaisun näkökulmasta mietittynä tavoitteellisen harrastamisen soisi sisältävän nuoren itseilmaisua ja omaa minuutta vahvistavia elementtejä. Luovuuden ja itseilmaisun merkitys psyykkiselle kehitykselle on noteerattu psykologiatieteen piirissä hyvissä ajoin. Jo lapsi hahmottaa leikin kautta, että voi osallistua ja luoda jotakin uutta vuorovaikutuksessa toisen kanssa. On tärkeää ruokkia tätä kykyä asettua leikkimieliseen tilaan toisten ihmisten kanssa nuoren kehittyvässä mielessä, sillä tällä tavoin joustava mieli on muutakin myönteistä nuoruusiän kehitystä ruokkiva moottori. Tanssin harjoittelun motivaation ylläpysymiseen vaikuttaa merkittävästi tunne siitä, että ohjatun ryhmäharjoittelun sisälläkin on tilaa itseilmaisulle ja oman itsensä toteuttamiselle.

 

Motivaatio ja psyykkinen hyvinvointi harjoittelussa

Kilpailullisuuteen ja tavoitteellisuuteen nuorten vapaa-ajan toiminnassa liittyy aina myös riskejä. Harrastamisen imu voi korvautua ylisuorittamisella ja uupumisella. Nuorten kyky joustavaan itsesäätelyyn, eli omien voimavarojen, tunnetilojen ja toiminnan tarkkailuun ja säätelyyn, on vielä kehittymässä. Tutkimuksissa on todettu, että tanssijoiden psyykkiseen hyvinvointiin liittyy voimakkaasti sekä tanssijoiden persoonallisuus- että oppimisympäristötekijöitä. Perfektionismin tiedetään olevan karkeasti yhteydessä uupumusoireiluun, mutta perfektionismia tarkemmin tarkasteltuna on löydetty eroja eri perfektionismin alalajien suhteen. On todettu muun muassa, että voimakkaasti sisäisiä tavoitteita asettavat tanssijat kärsivät vähemmän uupumusoireista, kuin tanssijat, joilla perfektionismi liittyy etupäässä arvioinnin lopputulemaan. Osalla nuorista on myös paremmat psyykkiset resurssit itseohjautuvaan tekemiseen. Tavoitteellinen harrastaminen ja siihen usein liittyvä kilpailullisuus tuovat luonnollisesti painetta nuoren elämään. Tämä paine voi olla hyvin säädeltävissä ja olla ikään kuin ”positiivista stressiä”: nuori oppii käsittelemään tunteitaan ja sietämään epävarmuutta kilpailutilanteissa ilmenevän paineen alla ollessaan. Tämä voi vahvistaa nuorta ja siirtyä muuhun elämään tärkeänä itsesäätelyn kykynä.

 

Mikäli nuoren kyvyt tunnistaa omia rajojaan ja voimavarojaan ovat vähäisemmät ovat uupumisen riskit myös todelliset.  Tämä pätee etenkin, mikäli nuori hellittämättä pyrkii täydellisyyteen. Nuoret, jotka ovat herkkiä ulkoisten odotusten täyttämisen paineelle, ovat luultavimmin eniten alttiita ylittämään omat voimavaransa harjoittelussa. Jotta nuori voisi pärjätä ja vahvistua kilpailutilanteissa, tulee harjoittelun ”kotipesän”, opettaja-oppilas-suhteen tai harjoitusryhmän, olla riittävän turvallinen ja välittävä.  Tällöin ulkoiselle arvioivalle vertailulle altistuminen ei korostu liikaa nuoren mielessä. Psyykkistä hyvinvointia tukevista oppimisympäristöistä puhutaan voimaannuttavina ympäristöinä. Niillä tarkoitetaan ympäristöjä, jotka tukevat oppijan autonomiaa, vaikuttamisen mahdollisuuksia ja tehtäväsuuntautuneisuutta oppijoiden keskinäiseen vertailuun suuntautumisen sijaan. Kuvan kaltaiset ympäristöt viljelevät arvostavaa lähestymistä suhteessa oppijaan. Vastakohtana tällaisille oppimisen olosuhteille on enemmänkin halvaannuttava ympäristö, joka nojaa oppimisen suhteen voimakkaasti pakottamiselle, painostukselle, rankaisulle, tunnustuksen epätasaiselle jaolle ja ohjaa normatiiviseen vertailuun oppijoiden kesken. Näitä ilmiöitä voi tunnistaa tanssin harjoittelun parissa eri muotoisina, samakin harjoitteluympäristö voi sisältää elementtejä molemmista ilmapiireistä. Oppimisessa ja psykologisessa kehityksessä puhutaan optimaalisesta turhaumasta, joka on yhteydessä epämukavuusalueen käsitteeseen: sopiva turhautuminen vie kehityksessä eteenpäin, mutta liiallinen turhauma lannistaa, madaltaa itseluottamusta ja uuvuttaa.

 

Psyykkisen hyvinvoinnin, sekä positiivisen kasvun ja kehityksen turvaamiseen nuori tarvitsee harjoitteluun osallistuvien aikuisten tukea, muun muassa paineen liiallisen kasaantumisen tunnistamisessa. Erilaiset vastoinkäymiset harrastamisen sisällä, kuten fyysiset loukkaantumiset, pettymykset esiintymistilanteissa suoriutumiseen tai treeniryhmän sisäiset ristiriidat, vaativat nuorelta muun paineen lisäksi ylimääräistä psyykkistä työtä. Toki nuorilla on tanssin lisäksi muutakin elämää: paineet opiskeluissa, perhe- ja kaverisuhteiden kiemurat ja seurustelukuviot. Nuori saattaa ajallisesti vaativan harrastuksen vuoksi joutua punnitsemaan arvojaan: mitä asioita asettaa etusijalle elämässään. Nuoren ihmisen elämäntilanteet ovat herkästi vaihtuvia ja mullistavia ihmissuhdekokemuksia saattaa tulla eteen ensimmäistä kertaa. Tanssin tavoitteelliseen harrastamiseen liittyvät aikuiset ovat tärkeässä roolissa nuoren tukemisessa, eivät pelkästään tanssijana kehittymisessä teknisessä vaan myös psykologisessa mielessä. Psykologiset voimavarat ja vahvuus ovat merkittävä osa paremmaksi tanssijaksi kehittymisessä. Vahvuutta on myös oman herkkyyden ja haavoittuvuuden tunnistaminen, jonka voi parhaimmillaan kanavoida takaisin luovaan tekemiseen tärkeänä voimavarana.

 

Aikuiset ovat tärkeitä nuoren valmiuksien ja voimavarojen tukijoina, jotta nuori voisi mahdollisimman hyvässä suhteessa nauttia ja ponnistella tärkeän harrastuksensa parissa. Parhaimmillaan tanssi ja muukin pitkäjänteinen harjoittelu vetävät nuorta voimakkaan imun lailla puoleensa. Tällöin nuori voi kokea tyydytystä, paloa, haastetta ja oman itsensä vahvistumista – kaikkea sopivassa suhteessa.

 

Lähteet

Cumming, J. & Duda, J.L. (2011). Antecedents of burnout among elite dancers: A longitudinal test of basic needs theory. Psychology of Sport and Exercise (12), 159-167.

Cumming, J. & Duda, J.L. (2012). Profiles of perfectionism, body-related concerns, and indicators of psychological health in vocational dance students: An investigation of the 2 x 2 model of perfectionism. Psychology of Sport and Exercise (13), 729-738.

Hancox, J.E., Quested, E., Ntoumanis, N. & Duda, J.L. (2017). Teacher-created social environment, basic psychological needs, and dancers’ affective states during class: A diary study. Personality and Individual Differences (115), 137-143.

Isoard-Gautheur, S., Trouilloud, D., Gustafsson, H. & Guillet-Descas, E. (2016). Associations between the perceived quality of the coach-athlete relationship and athlete burnout: An examination of the mediating role of achievement goals. Psychology of Sport and Exercise (22), 210-217.

Stark, A. & Newton, M. (2014). A dancer’s well-being: The influence of the social psychological climate during adolescence. Psychology of Sport and Exercise (15), 356-363.

Winnicott, D.W. (1971). Playing and reality. Routledge: Lontoo ja New York.

 

Jenni Heikkinen on psykologi ja nuorisopsykoterapeutti, jolla on erityisenä kiinnostuksenkohteena identiteettikehitykseen liittyvä kehollisuus. Jennillä on pitkä tanssitausta katutanssin parissa.

 

Teksti on osa UrbanApan uutta kirjoitussarjaa, joka kulkee nimellä NEXT STEP – KOHTI PAREMPAA TANSSINOPETUSTA. Sarjaa toimittaa ja kuratoi Anniina Jääskeläinen.

Tuoreimmat tapahtumat:

13.05.2019 Exchange

#StopHatredNow 2019

– Liittolaisuus ja solidaarisuus Työkaluja inklusiiviseen, antirasistiseen ja feministiseen toimintaan 13.–16.5.2019 / Zodiak, Caisa, Hanasaari (For English see below) Taiteen kenttä tarvitsee työkaluja vastatakseen muuttuvan maailman tarpeisiin. #StopHatredNow on interkulttuurinen ja antirasistinen tapahtuma-alusta, joka luo uutta diskurssia moninaisuudesta. Usean taide- ja kulttuuriorganisaation yhteistyönä toteuttama tapahtuma rakentaa positiivisessa hengessä keskustelua diversiteetistä, …

Lue lisää ►
19.04.2019 Mus!c

NOITAPIIRI - klubi

KEVÄT ON TÄÄLLÄ JA SEN MYÖTÄ URBANAPA!  UrbanApa presents: NOITAPIIRI – KLUBI // 19.4.2019// klo 22 -03 //  k -18 // Putte’s Bar & Pizza FREE ENTRANCE Tule juhlimaan ja juhlistamaan feminismiä, kevättä ja taidetta! Nähdään, jutellaan hengataan ja bailataan yhdessä kohti patriarkaatin tuhoa! Pimeydestä nousee pop-up esityksiä ja pieniä …

Lue lisää ►
04.10.2018 Festival

UrbanApa x Ateneum 2018

 4.-7.10.2018 / Unknown?  Me olemme tuntemattoman äärellä. Me emme tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Rajapinnat vuotavat ja tuttu muuttuu tunnistamattomaksi. Meitä pelottaa, mutta ehkä voimme kohdata tuntemattoman yhdessä?  UrbanApa x Ateneum on festivaali, joka törmäyttää urbaanin nykytaiteen ja museokontekstin. Neljän päivän aikana tuomme yhteen installaatioita ja videotaidetta, pieniä, hauraita, yllättäviä, kyseenalaisia …

Lue lisää ►
07.08.2018 Festival

OPEN CALL / FALL 2018

UrbanApa tarvitsee sinua! UrbanApa palaa Ateneumiin lokakuussa 2018. Tämän syksyn temaattisena maisemana on “unknown”. UrbanApan konseptit tuleva festivaali mukaan lukien keskittyvät lähestymään tuntematonta -  haluja, utopioita ja dystopioita, sekä näiden kautta taiteen mahdollisuuksia johdattaa tuntemattoman äärelle. Miten unelmoida tuntemattomasta tulevaisuudesta? Miten kehittää työskentelyrakenteita, joita ei ole vielä olemassa? Miten taide voi …

Lue lisää ►