Facebook | Twitter | Youtube |

UrbanApa

Tilaa Urbanapa uutiskirje!

Blog

Urbaani kulttuuri–, taide– ja tapahtumayhteisö
Urbant kultur–, konst– och evenemangssamfund
Community for Urban Culture, Art and Events

NEXT STEP - OSA 5

Kirjoittanut
3 päivää sitten

NEXT STEP - OSA 5

Kuinka huomioida moninaisuus ja antirasistisuus tanssinopetuksessa – ehdotuksia käytännön työhön

 

Kirjoittanut Sonya Lindfors Sophia Wekesan avustuksella.

 

Maailma muuttuu ja sen myötä myös Suomi. Nyt kasvavalla sukupolvella erinäköisiä, – kielisiä ja taustaisia nuoria on oikeus harrastaa turvallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä. Tällä hetkellä keskustelu moninaisuudesta on Suomessa kuitenkin vielä alkutekijöissään. Sanasto on vierasta ja työkalut puutteellisia.

 

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda esiin kysymyksiä, terminologiaa ja teemoja, jotka liittyvät moninaisuuden ja kulttuurisensitiivisyyden huomioimiseen tanssinopetuksessa. Samalla yritämme antaa konkreettisia työkaluja. Kirjoitus koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa toimii johdatuksena aiheen pariin. Me käymme läpi sanastoa ja keskeisiä ajatuksia erilaisten kysymysten ja esimerkkien kautta. UrbanApan edelliset julkaisut “TOISEUS 101 – näkökulmia toiseuteen” ja “Blackness & the Postmodern” toimivat hyvinä jatkolukemisina.

 

Jotta voimme ymmärtää, mitä moninaisuuden huomioiminen, kulttuurisensitiivisyys tai antirasismi voivat olla käytännössä, meidän pitää ymmärtää, mitä niillä tarkoitetaan. Sanoilla ja sanoittamisella on myös valtava merkitys turvallisemman oppimisympäristön luomisessa.

 

Lähdetään liikkeelle määrittämällä muutama keskeinen termi.


Moninaisuuden huomioiminen
tarkoittaa sitä että ihmisen identiteettiin kuuluvia eroja kunnioitetaan turvallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä. Moninaisuus ei viittaa suoraan ihonväriin tai etniseen taustaan, vaan siihen, että me olemme kaikki erilaisia. Ihmisen identiteetti rakentuu lukemattomista ominaisuuksista, jotka voivat liittyä esimerkiksi sukupuoli-identiteettiin, sosioekonomiseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, toimintakykyyn, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurisiin taustoihin tai uskontoon. Me olemme kaikki erilaisia, mutta meillä kaikilla tulisi olla yhtäläiset oikeudet elää, toimia, kasvaa, oppia ja harrastaa kunnioittavassa ja kannustavassa ympäristössä.

 

Kulttuurisensitiivisyydellä tarkoitetaan kykyä kohdata ihmiset yksilöinä samaan aikaan kun pyritään tunnistamaan, millaisia merkityksiä kulttuurit saavat meitä ympäröivässä ajassa ja yhteiskunnassa. Kulttuurisensitiiviseen kohtaamiseen kuuluu tietoisuus vallitsevista normeista, omista kulttuurisista lähtökohdista sekä positiivista tai negatiivisista ennakkoluuloista, jotka voivat vaikuttaa olennaisesti kohtaamisen laatuun ja kulkuun.

 

Antirasismi  eli rasismin vastaisuus pyrkii torjumaan, kitkemään ja poistamaan rasistista ajattelua ja toimintaa. Rasismi ei ole vain ennakkoluuloja tai ikävää huutelua, vaan valtarakennelma, jolla ylläpidetään rakenteellista sortoa ja eriarvoisuutta. Rakenteellista sortoa on esimerkiksi se, että romanien on paljon vaikeampi saada työpaikkaa kuin valkoisten suomalaisten, vaikka heillä olisi työhön paremmat edellytykset. Saamelaisia on estetty harjoittamasta omaa kieltään ja kulttuuriaan tai se, että nimellä, joka ei kuulosta perinteiseltä suomalaiselta on haastavaa saada vuokra-asuntoa.

 

1. ALOITA LUOMALLA TURVALLINEN TILA

Turvallisemman tilan luominen voi olla pienestä kiinni. Käy kauden aluksi osallistujien kanssa selkeästi säännöt läpi. Mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä. Miten työskentelemme yhdessä, kuka on vastuussa, miten voi pyytää apua. Tanssikoulun kanssa voi käydä myös käytännöt läpi sen suhteen, mitä tapahtuu jos ilmenee syrjintää, häirintää tai kiusaamista. Seuraako jokin sanktio, järjestetäänkö tapaaminen vanhempien kanssa, onko tarvittaessa mahdollista tuoda mukaan ulkopuolista ammattilaista?

Tunnin voi aloittaa esimerkiksi näin:

Hei kaikki ja tervetuloa!

Meidän tanssikoulu on syrjintävapaa! Täällä on nollatoleranssi rasismille, syrjinnälle,  kiusaamiselle, häirinnälle ja sortavalle käytökselle. Me emme käytä sellaista kieltä, joka on toisille loukkaavaa. Me kunnioitamme muiden rajoja. Me pyrimme toimimaan kunnioittavasti, muita kohtaan. Me olemme kaikki erilaisia ja se on rikkaus, jota meidän pitää yhdessä vaalia. Jos tulee jokin turvaton tilanne, minä olen vastuussa. Minulle voi tulla sanomaan myös tunnin jälkeen, jos ei tässä uskalla.

 

2. ÄLÄ OLETA

Kun nuori astuu ovesta sisään ja tulee mukaan toimintaan tai tanssitunnille, me emme voi päätellä hänen ulkonäöstään juuri mitään. Tärkeää on kohdata jokainen nuori yksilönä ilman ennakko-oletusten tai normien painolastia.  Me emme voi tietää hänen taustaansa, kokemuksia tai sukupuolta, joten on hyvä välttää lokeroimasta oppilaita. Riittää kun toteaa että uusi, hieno ja rohkea ihminen on tulossa toimintaan mukaan. Yksilö, jonka identiteetin rakentumiseen kuuluvat ne lukemattomat mahdollisuudet ja kerrokset, risteymät joista emme vielä tiedä.

Kun tunnin tai kurssin aluksi on käyty työskentelyn lähtökohdat läpi, voi pitää esittelykierroksen esimerkiksi näin:

Aloitetaan siitä, että jokainen voi kertoa oman nimensä, mitä haluaa omista taustoistaan, halutessaan oman sukupuoli-identiteettinsä tai jotain muuta olennaista, mitä meidän muiden tulisi tietää, jotta voimme työskennellä turvallisemmin yhdessä.

Kaikesta huolimatta on välillä vaikeaa sanoittaa henkilökohtaisia tai joskus kipeitäkin asioita ääneen. Tätä tulee kunnioittaa. Älä kysele seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta, ellei nuori itse tuo asioita esille. Nuori sanoo sen, mitä pystyy ja haluaa, ajan kanssa luottamus voi lisääntyä. On hyvä muistaa, että identiteetti on muuttuva. Usein itsekin palaan harjoitukseen ja muistutan, että omaa identiteettiä voi ja saa määrittää uudelleen.

 

3. OLE TARKKANA KIELEN KANSSA

Koska emme voi tietää eri ihmisten taustoja ja kokemuksia, etnisiin-, kulttuurisiin taustoihin tai elämäntilanteeseen tai kulkuun viittaavat termit ovat vaikeita. Osa termeistä liittyy ennemminkin etniseen- tai kulttuuriseen taustaan, kuten afrosuomalainen, romani, saamelainen, virolainen. Ruotsinkielinen tai ei-suomenkielinen puolestaan liittyvät enemmän kommunikaatioon.  Termit ulkomaalaistaustainen, pakolaistaustainen tai maahanmuuttaja eivät liity ulkonäköön vaan elämäntilanteeseen ja sen kulkuun. Näitä ja monia muita termejä käytetään usein ristiin ja väärin. Minä en esimerkiksi ole maahanmuuttaja, vaikka isäni on syntynyt jossain muualla. Olen syntynyt Suomessa ja siten suomalainen. Monikulttuurinen- tai maahanmuuttaja – sanoja käytetään liian usein synonyyminä ruskealle ihonvärille. Tällöin esimerkiksi nuorta, jonka isä on vaikkapa Ruotsista ei kutsuta monikulttuuriseksi toisin kuin nuorta, jonka isä on Intiasta. On siis tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten puhumme, koska jokin termi voi olla toiselle hyvä ja toinen voi pitää sitä erittäin loukkaavana. Lähtökohtaisesti kannattaa puhua nuorista heidän nimillään.

Käydään tässä kuitenkin läpi terminologiaa.

Monikulttuurinen –  sanasta on muodostunut jonkinlainen kattotermi muille kuin kantasuomalaisille. Todellisuudessa me kaikki olemme monikulttuurisia, sanaa kulttuuri ei voi korvata sanalla etnisyys. Kulttuurit ovat muuttuvia, kehittyviä, joustavia ja dynaamisia.

Tämä pätee myös kieleen. Uuden sukupolven suusta on tullut valtava määrä termejä kuvaamaan heidän omaa kokemustaan. Koko Hubaran luoman Ruskeat Tytöt – media-alustan myötä syntyi ja vakiintui termi ruskea. Osa käyttää itsestään sanaa musta, osa tummaihoinen, osa mixed tai vaikkapa afro-suomalainen. Termit POC (person of color) ja mixed ovat lainauksia englannista, eivätkä ne erilaisista kielipoliittisista ja kulttuurihistoriallisista taustoista johtuen käänny luontevasti suomen kielelle. Termien määrittely on keskeinen osa identiteetin luomista. Miten nuori määrittelee itse itsensä? Millaisia sanoja hän käyttää? Kenenkään ulkonäön tai kielen perusteella ei voi arvioida kulttuuria, kansalaisuutta tai muuta ominaisuutta.

Tarkkuus kielenkäytössä ei ole nipottamista, vaan edistää turvallisen tilan luomista.  Siksi sitä on hyvä harjoitella.

 

4. OLE TARKKANA JA PUUTU AJOISSA

Onko joku eristäytynyt, vetäytynyt, onko jonkun käytös muuttunut? Onko tunneilla klikkejä? Kiusaamista tai syrjintää voi myös tapahtua sosiaalisen median alustoilla tai netissä, joka tekee tilanteiden huomaamisesta monimutkaisempaa. Tästä syystä on hyvä pitää huolta ryhmän dynamiikasta ja hyvästä työskentelyilmapiiristä.

Jos rasistisia tekoja, syrjintää tai kiusaamista kuitenkin tapahtuu, opettaja on opetustilanteesta vastuussa. Pysäytä tilanne, artikuloi mitä tapahtui ( tuo mitä sanoit oli rasistista) ja tee selväksi, että se ei ole sallittua. Tilanne voi olla rasismin/kiusaamisen uhrille ahdistavaa, häpeällistä ja noloa. Älä vähättele tilannetta (no täähän oli ihan pikkujuttu) äläkä ohita sitä. Jos tuntia ei voi keskeyttää, tapahtuneesta voi keskustella tunnin jälkeen.

Tanssikoulussa olisi hyvä olla selkeät toimintatavat, milloin tapahtuman voi selvittää koululla, milloin oppilaan vanhemmat pitää ottaa mukaan ja milloin pitää ottaa mukaan ulkopuolisia ammattilaisia.

 

5. NORMIT JA NIIDEN PURKAMINEN

Tämä kohta liittyy oikeastaan kaikkeen edelliseen, mutta on välillä vaikeampi hahmottaa. Normi on sosiaalinen käyttäytymissääntö, joka sisältää oletuksen siitä miten asioiden pitäisi olla. Normit muodostuvat siten, että tietyissä yhteisöissä on totuttu pitämään jotain toimintatapoja tavallisina, hyväksyttyinä tai toivottuja. Normit ovat usein näkymättömiä heille, jotka mahtuvat kyseiseen normiin. Tästä johtuvat sellaiset ajatukset kuin “tasa-arvo on jo toteutunut” tai “rasismia ei ole olemassa”. Meillä on mm. vallalla heteronormi, cissukupuolinormi, kahden sukupuolen normi, vammattomuusnormi, nuoruusnormi, laihuusnormi ja valkoisuusnormi.

Käytän usein esimerkkinä sitä, kuka on kuvittelussa keskiössä ja kuka meidän mielestä edustaa normaalia. Normit luovat meidän ennakkoluuloja ja – oletuksia, joita meidän tulisi pyrkiä heiluttamaan ja purkamaan.

 Sulje silmäsi hetkeksi ja kuvittele uusi oppilas, jonka nimi on Paula Suomalainen. Kuka hän on, miltä hän näyttää?

 Onko hän valkoinen, kantasuomalainen, suomenkielinen, hoikka, toimintakykyinen ja cissukupuolinen? Voisiko Paula olla ruskea, muunsukupuolinen, isokokoinen, käyttää huivia tai vaikkapa olla pyörätuolissa?

Normit luovat ja ylläpitävät yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta, sillä mitä lähempänä normia olet, sitä vähemmän rakenteellisia esteitä sinulle tulee vastaan. Vaikka kaikki ovat tasa-arvoisia, yhteiskunta ei kohtele meitä samalla tavalla. Kukaan ei kiinnitä huomiota heteropariskuntaan, eikä vaaleaihoista kiusata ihonvärin takia. Hoikkaa tai urheilullista eivät tuntemattomat ihmiset käske kadulla laihduttamaan. Jotta voimme luoda turvallista kasvuympäristöä nuorille, meidän pitää olla tietoisia yhteiskunnassa vallitsevista normeista ja niiden aiheuttamista rakenteellisista esteistä ja ennakkoluuloista. Meistä kukaan ei elä yhteiskunnan ja normien ulkopuolella, mutta omien ennakkoluulojen myöntäminen on usein kivuliasta. Muutos tapahtuu kuitenkin vain tunnistamalla, sanoittamalla ja sitä kautta muuttamalla toimintatapoja.

 

6. KEITÄ TÄÄLLÄ ON, KEITÄ EI?

Puhutaan lopuksi vielä hetki representaatiosta, jonka voisi tässä kontekstissa kääntää esimerkiksi edustukseksi tai edustamiseksi. Omassa nuoruudessani ei ollut esimerkkejä ruskeista suomalaisista, jotka toimivat taiteilijoina, tanssijoina tai esiintyjinä. Minulla ei ollut omannäköisiä esikuvia. Esikuvien merkitys on kuitenkin valtava. Hyvänä esimerkkinä toimii Tarja Halonen, Suomen ensimmäinen naispresidentti. Hänen kautensa jälkeen syntyneillä tyttöoletetuilla lapsilla ei ole vaikeuksia kuvitella, että heistäkin voisi tulla presidentti. Tästä syystä olen tehnyt työtä taiteenkentän moninaistamisen puolesta. Tarvitsemme erilaisia, erinäköisiä ja – taustaisia taiteilijoita, jotka voivat kertoa moninaisia tarinoita maailmasta.

 

Omalla työpaikalla voi kiinnittää huomiota siihen keitä siellä on, keitä ei. Onko opettajakunnassa monimuotoisuutta? Entäpä oppilaissa? Jos ei, miten sitä voisi edistää? Onko rekrytoinnista mahdollista keskustella tai miettiä tapoja, miten eritaustaiset nuoria voisi kannustaa tunneille? Toki usein kyse on saavutettavuudesta tai taloudellisesti realiteeteista (tanssin harrastaminen on usein kallista), mutta mitä voimme tehdä niissä raameissa missä toimimme?

 

Meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa omalla toiminnallamme. Yhdessä me voimme työskennellä sitä kohti, että tulevaisuudessa tanssikoulut voisivat olla turvallisia, pehmeitä ja voimaannuttavia paikkoja, jossa jokainen nuori voi kokea kuuluvansa joukkoon.

 

Sonya Lindfors on helsinkiläinen koreografi ja UrbanApan taiteellinen johtaja. Kaikessa työssään Lindfors pyrkii yhteisöllistämään, voimaannuttamaan ja ravistelemaan vallitsevia valtarakennelmia.

 

Sophia Wekesa on helsinkiläinen tanssija, dj ja kulttuurisensitiivisen nuorisotyön asiantuntija.

 

Teksti on osa UrbanApan uutta kirjoitussarjaa, joka kulkee nimellä NEXT STEP – KOHTI PAREMPAA TANSSINOPETUSTA. Sarjaa toimittaa ja kuratoi Anniina Jääskeläinen.

Tuoreimmat tapahtumat:

13.05.2019 Exchange

#StopHatredNow 2019

– Liittolaisuus ja solidaarisuus Työkaluja inklusiiviseen, antirasistiseen ja feministiseen toimintaan 13.–16.5.2019 / Zodiak, Caisa, Hanasaari (For English see below) Taiteen kenttä tarvitsee työkaluja vastatakseen muuttuvan maailman tarpeisiin. #StopHatredNow on interkulttuurinen ja antirasistinen tapahtuma-alusta, joka luo uutta diskurssia moninaisuudesta. Usean taide- ja kulttuuriorganisaation yhteistyönä toteuttama tapahtuma rakentaa positiivisessa hengessä keskustelua diversiteetistä, …

Lue lisää ►
19.04.2019 Mus!c

NOITAPIIRI - klubi

KEVÄT ON TÄÄLLÄ JA SEN MYÖTÄ URBANAPA!  UrbanApa presents: NOITAPIIRI – KLUBI // 19.4.2019// klo 22 -03 //  k -18 // Putte’s Bar & Pizza FREE ENTRANCE Tule juhlimaan ja juhlistamaan feminismiä, kevättä ja taidetta! Nähdään, jutellaan hengataan ja bailataan yhdessä kohti patriarkaatin tuhoa! Pimeydestä nousee pop-up esityksiä ja pieniä …

Lue lisää ►
04.10.2018 Festival

UrbanApa x Ateneum 2018

 4.-7.10.2018 / Unknown?  Me olemme tuntemattoman äärellä. Me emme tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Rajapinnat vuotavat ja tuttu muuttuu tunnistamattomaksi. Meitä pelottaa, mutta ehkä voimme kohdata tuntemattoman yhdessä?  UrbanApa x Ateneum on festivaali, joka törmäyttää urbaanin nykytaiteen ja museokontekstin. Neljän päivän aikana tuomme yhteen installaatioita ja videotaidetta, pieniä, hauraita, yllättäviä, kyseenalaisia …

Lue lisää ►
07.08.2018 Festival

OPEN CALL / FALL 2018

UrbanApa tarvitsee sinua! UrbanApa palaa Ateneumiin lokakuussa 2018. Tämän syksyn temaattisena maisemana on “unknown”. UrbanApan konseptit tuleva festivaali mukaan lukien keskittyvät lähestymään tuntematonta -  haluja, utopioita ja dystopioita, sekä näiden kautta taiteen mahdollisuuksia johdattaa tuntemattoman äärelle. Miten unelmoida tuntemattomasta tulevaisuudesta? Miten kehittää työskentelyrakenteita, joita ei ole vielä olemassa? Miten taide voi …

Lue lisää ►