Facebook | Twitter | Youtube |

UrbanApa

Tilaa Urbanapa uutiskirje!

Blog

Urbaani kulttuuri–, taide– ja tapahtumayhteisö
Urbant kultur–, konst– och evenemangssamfund
Community for Urban Culture, Art and Events

NEXT STEP - OSA 7

Kirjoittanut
168 päivää sitten

NEXT STEP - OSA 7

Kuinka huomioida moninaisuus ja antirasistisuus tanssinopetuksessa osa 2  - Sophia Wekesan haastattelu

Kuka olet? Pieni esittely?

Olen Sophia Wekesa, tanssija, dj ja kulttuurisensitiivisen nuorisotyön asianatuntija. Olen tanssinut pienestä asti, discoa, hip hoppia ja nyt viimeiset 10 vuotta dancehallia. Tein kolme vuotta töitä Helsingin Tyttöjen Talolla vastaten kulttuurisensitiivisestä tyttötyöstä, sieltä on jäänyt käteen paljon työkaluja ja ajatuksia, joita käytän myös tanssinopetuksessa. Kaikessa työssäni ja projekteissa on antirasistinen ja intersektionaalinen ote, esimerkiksi dj-ja klubi-skenessä olemme edistäneet turvallisemman tilan periaatteita ja on ollut hienoa nähdä kuinka se on kantanut hedelmää hyvin nopeasti.

Kertoisitko jotain omasta suhteesta tanssiin?

Tanssi on ollut minulle aina tärkeä osa elämää ja identiteettiä. Tanssi ja esiintyminen ovat tarjonneet minulle paikan, jossa voin turvallisesti kokeilla eri rooleja ja ilmaista tunteita. Mitä voimakkaammat tunteet lavalla, sitä parempi! On ihanaa, kun ei tarvitse pienentää itseään.

Ruskeana nuorena ihmisenä  tanssi ja erityisesti katutanssilajit ovat tarjonneet minulle representaatiota ja samaistumispintaa. Varsinkin lajini dancehall. Vaikka minulla on paljon etuoikeuksia suhteessa jamaikalaisiin tanssijoihin, yhdistää meitä tietyt sorron kokemukset, joiden käsittelyyn tanssi on tuonut työkaluja. Dancehallissa on kyse myös toiminnasta, ei jäädä odottelemaan lupaa keneltäkään vaan lajiin kuuluu olennaisesti tilan haltuun ottaminen, ylpeys omasta itsestä ja sen koko maailmalle näyttäminen.

Olet tehnyt kulttuurisensitiivistä nuorisotyötä. Millaisia konkreettisia onnistumisenkokemuksia tästä tulee?

Onnistumisia ovat olleet ne hetket, kun huomaa tarjoavansa nuorille uudenlaisia ja korjaavia kokemuksia. Maailmamme on liian harvoin sensitiivinen, enemmänkin toisia määrittelevä ja arvottava. Kulttuurisensitiivisiä ryhmiä ohjatessani pystyin tarjoamaan nuorille tilan, jossa kenenkään ei tarvinnut olla valmis omien identiteettien kanssa. Sen seurauksena huomasi kuinka nuoret alkoivat luottamaan minuun ohjaajana ja siten kertomaan itsestään ja vaikeistakin asioista. Luottamuksen tunne on hyvin konkreettinen asia silloin kun sen kokee.

Entä haasteita?

Jälleen koska maailma harvoin on sensitiivinen, vaati se ohjaajana töitä luoda ja juurruttaa sensitiivisempiä toimintatapoja osaksi ryhmää. Haastavaa on, että vaikka kuinka haluaisimme olla kaikkia kohtaan huomaavaisia, mikään ryhmä ei voi olla jatkuvasti 100% turvallinen kaikille jäsenilleen. Mutta jatkuva hyvä meno ei ehkä olekaan lopulta se tavoite, sillä erilaisissa  kohtaamisissa ja elämässä tulee aina väärinymmärryksiä. Kyse on enemmänkin siitä, että kulttuurisensitiivisessä toiminnassa on luottamus siihen, että jos kokee tulleensa loukatuksi, uskaltaa siitä kertoa ääneen ja luottaa siihen että tulee vakavasti otetuksi. Kulttuurisensitiivinen tila tarkoittaa myös sitä, että uskomme yhdessä että voimme päästä haastavista tilanteista eteenpäin.

Koen, että isoin haaste työssä ei kuitenkaan liittynyt nuorten kanssa tehtävään työhön, vaan aikuisiin. Nuoret ovat auki maailmalle ja uuden oppimiselle. Huomasin, että kulttuurisensitiivisyydestä ja antirasistisuudesta puhuminen on vaikeampaa aikuisille. Nämä teemat ovat monimutkaisia, eikä niitä ole mielekästä yksinkertaistaa liikaa. Monimutkaisten asioiden ymmärtäminen vaatii meiltä aika paljon sietokykyä, sillä valmiiksi tulemisen tunnetta ei saavuteta nopeasti.

 

Kerro jotain ajatuksia turvallisesta tai turvallisemmasta tilasta? Mitä se tarkoittaa?

Turvallisempi tila tarkoittaa juuri edellä mainitsemiani asioita. Helppo tapa on jakaa se kahteen olennaiseen osaan, yksi: turvallinen tila on konkreettinen tila seinineen ja kaksi: ohjaaja(t), jotka edistävät turvallisemman tilan periaatteita ja ovat vastuussa niiden toteutumisesta.

Nykyään käytetään turvallinen tilan – sanaparin sijasta mieluummin ilmaisua turvallisempi tila, koska kuten aikaisemmin mainitsin mikään tila ei voi olla aina ja jatkuvasti 100% turvallinen kaikille sen jäsenilleen, se on enemmänkin tavoite, utopia.

Turvallisemman tilan historiassa on oleellista ollut myös sen poissulkevuus. Turvallisemmat tilat ovat olleen usein jollekin tietylle sortoakokevalle ryhmälle tarkoitettuja tiloja, joihin etuoikeutetuissa asemissa olleet ihmiset eivät ole päässeet. Tästä hyvänä esimerkkinä Helsingin Tyttöjen Talo, johon cis-miehet eivät pääse mukaan. Erotteleva rajaus mahdollistaa sen, että sen sijaan että tarkastelemme sukupuolta binäärisenä, kaksinapaisena ilmiönä: tytöt ja pojat, punainen ja sininen, vapautuu tilaa feminiinisyyden monimuotoiselle tarkastelulle.

Keskustelua turvallisemmista tiloista on käyty jo jonkin aikaa ja koen, että on tärkeää jatkaa sitä kysymyksestä miten saada jokin ryhmä mukaan, kysymykseen miten marginaalissa olevat ihmiset saavat olla mukana? Kysymykset ja kommentit kuten: “Mistä oot kotoisin?” tai “Sua varmaan kiinnostaa hip hop kulttuuri?”, kertovat automaattisesti ruskealle oppilaalle mitä hänestä oletetaan ja asettavat nuoren eri asemaan muiden ryhmän jäsenten kanssa. Onko hänellä tilaa olla tykkäämättä hiphopista? Saako nuori olla oma itsensä, varsinkin silloin jos hän rikkoo meidän ennakkoluuloja ja käsityksiä maailmasta?

 

Jos tapahtuu rasistinen teko, miten siihen voi puuttua?

Sanoittamalla mitä tapahtui:

“Tuo mitä sanoit on rasistista, emmekä hyväksy sellaista käytöstä täällä.” Tämän jälkeen kannattaa seurata tarvitseeko tilanne jatkokäsittelyä esim. tunnin jälkeen.

Ohjaajana on hyvä muistaa, että oma esimerkki asioihin puuttumisesta auttaa osallistujia suhtautumaan tilanteeseen. Jos ohjaajana osaamme todeta mitä tapahtui ja samalla näyttää ettei se tarkoita maailmanloppua, vaan pikemminkin mahdollisuutta korjata ja oppia, tilanteet ratkeavat kyllä.

 Rasismista puhuttaessa on myös hyvä muistaa, että puhumme rasistisista teoista ja ajattelutavoista, emme ihmisistä. Tekoja ja ajattelua voi aina kehittää, eikä rasismi ole kenenkään muuttumaton ominaisuus. Toiseksi on muistettava, että tällä hetkellä elämme kulttuurissa, jossa pelkäämme rasistiksi leimaantumista enemmän kuin sitä, että rasismia on olemassa. Tämä pelko estää meitä puuttumasta itse ongelmaan. On siis tärkeää, vaikka kuinka epämukavaa se olisikin, puuttua rasismiin ja nimetä se, jotta pääsisimme käsiksi itse ongelmaan.

 

Voisko tähän loppuun olla vaikka sellaset viisi vinkkiä/neuvoa/terveisiä tanssinopettajalle, millä päästä alkuun?

 

Viisi vinkkiä

 

  1. Tarkastele omia ennakkoluuloja ja oletuksia. Meillä kaikilla on niitä ja se on ihmismielen toiminnalle tavallista. Tästä huolimatta tietyt ennakkoluulomme ovat haitallisia ja niiden oletusten purkamisen kanssa tulee kaikkien meidän tehdä töitä.

  2. Hanki tietoa. Hanki tietoa siitä miten rasismi ja etuoikeudet toimivat. Valtarakenteet ovat monimutkaisia, tässäkin treeni auttaa. Onneksi on olemassa paljon tietoa ja konkreettisia työkaluja, joilla voimme muuttaa omaa toimintaamme sekä maailmaa.

  3. Käsittele omat vaikeat tunteet. Etuoikeuksista ja maailman epäoikeudenmukaisuudesta herää paljon tunteita, usein vaikeita sellaisia. Jos emme käsittele tunteitamme, johtaa se usein toimintaa jonka tarkoitus on lohduttaa omaa oloamme, sen sijaan että se ratkaisi itse ongelman. Tuli hyvä olo että on tehnyt jotain, mutta itse teko ei auttanut ollenkaan.

  4. Ole liittolainen älä pelastaja. Liittolaisen ja pelastajan ero on siinä, että liittolainen on juurikin toteuttanut kolme ensimmäistä vinkkiä. Liittolaisena ymmärrämme, että meidän tulee kuunnella ja antaa tilaa sortoa kokevalle ryhmälle. Liittolaisen työ on itseä ja omaa toimintaa reflektoivaa.

  5. Toimi! Maailma ei muutu passiivisuudella. Jokaisella meillä on rooli yhteiskunnassa, vaikka aina se ei tunnukaan siltä. Älä pelkää mokaamista, sillä siitä voi aina oppia, pelkää mieluummin passiivisuutta. Alice Walkerin sanoin: “The most common way people give up power is by thinking they don’t have any- Tyypillisin tapa jolla ihmiset antavat valtansa pois, on kuvittelemalla ettei heillä ole valtaa.” Käytä siis omaasi!

Sophia Wekesa on helsinkiläinen tanssija, dj ja kulttuurisensitiivisen nuorisotyön asiantuntija.

Teksti on osa UrbanApan uutta kirjoitussarjaa, joka kulkee nimellä NEXT STEP – KOHTI PAREMPAA TANSSINOPETUSTA. Sarjaa toimittaa ja kuratoi Anniina Jääskeläinen.

Tuoreimmat tapahtumat:

02.10.2019 Festival

UrbanApa X Ateneum 2019

[English version below] UrbanApa palaa Ateneumiin lokakuussa 2019. Tulevan festivaalin temaattisena maisemana on “vibrations”. Asetumme kuuntelemaan värinöitä – kokemuksia, tuntemuksia, energioita, sekä näiden kautta taiteen mahdollisuuksia johdattaa jonkun äärelle. Millaisia värinöitä on ilmassa? Mitä ne herättävät meissä? Miten ravisuttaa olemassa olevia rakenteita? Voiko resonanssi olla leikkisää, nautinnollista, feminististä ja yhteisöllistä? …

Lue lisää ►
11.10.2019 Mus!c

UrbanApa club: VIBEZ

URBANAPA X ATENEUM – FESTARIKLUBI pe 11.10.2019// klo 2130 -02 //  Lavaklubi Perjantaina UrbanAPa rantautuu Kansallisteatterin Lavaklubille! Luvassa huutelua ja hikistä bailausta sekä kaksi todella kovaa liveä! K-18  sisäänpääsy 5€, ilmaiseksi sisään klo23:00 saakka Lisätietoa tulossa pian!

Lue lisää ►
27.06.2019 Festival

OPEN CALL / FALL 2019

UrbanApa tarvitsee sinua! UrbanApa palaa Ateneumiin lokakuussa 2019. Tulevan festivaalin temaattisena maisemana on “vibrations”. Asetumme kuuntelemaan värinöitä – kokemuksia, tuntemuksia, energioita, sekä näiden kautta taiteen mahdollisuuksia johdattaa jonkun äärelle. Millaisia värinöitä on ilmassa? Mitä ne herättävät meissä? Miten ravisuttaa olemassa olevia rakenteita? Voiko resonanssi olla leikkisää, nautinnollista, feminististä ja yhteisöllistä? …

Lue lisää ►
29.05.2019 Festival

Plantasia

Tanssitaiteilijat Sara Kauppila, Selma Kauppinen, Katri Miettinen, Elina Lindfors, Katriina Tavi, Tuuli Vahtola ja Anna Virkkunen ottavat haltuunsa Annantalon A-lavan kesäkuussa 2019. Plantasia on leikkisä tanssiteos, jossa ollaan kasvun ja muutoksen äärellä. Miltä näyttävät tulevaisuuden eliöt? Miten ne ääntelevät ja liikkuvat? Teos fantasioi nykyhetken ja tulevaisuuden mahdollisista ja mahdottomista elämänmuodoista. …

Lue lisää ►