Sä oot selviytyjä! Sä oot täällä!
Tervetuloa UrbanApa goes Ateneum 2012 -festivaalin TaideOlohuoneeseen ja osaksi UrbanApan taideyhteisöä. UrbanApa koostuu yli 40 nuoresta ammattitaiteilijasta, joita sitoo yhteen halu tehdä omaleimaista taidetta sekä vahva usko yhdessä tekemisen voimaan. Me emme olisi mitään ilman toisiamme. Toivomme yhteisöllisyyden sekä yhdessä tekemisen ilon välittyvän.
Tämä ilta esittelee kiinnostavia nuoria taiteilijoita urbaanin taiteen eri aloilta rennosti ja välittömästi. Illan aikana nähdään demoja ja ensimmäisiä versioita toivottavasti tulevaisuudessa valmistuvista kantaesityksistä. Olemme antaneet taiteilijoille vapaat kädet sekä rohkaisseet itsensä haastamiseen ja riskien ottamiseen. Joillekin taiteilijoista tämä on ensimmäinen kerta teatterikontekstissa. Kaikki taiteilijat ovat tarttuneet haasteeseen ennakkoluulottomasti ja epäonnistumista pelkäämättä. Innostukaa! Uskaltakaa! Kokeilkaa! Epäonnistukaa! Taide, uudet innovaatiot, konseptit ja vallankumoukset tulevat todeksi rohkeuden, leikin ja luovuuden avulla.
Tämä on meille henkilökohtaista. Jokainen tapahtumamme on ollut mahdollisen ja mahdottoman rajalla, kunnes se on toteutunut. Omaa ja läheisten sietokykyä venyttäen, taiteen merkityksellisyyden äärellä haluamme joka kerta muuttaa maailmaa ja tehdä tämän festivaalin teille.
UrbanApan luovuus ja voima on taiteen jakamisessa ja yhteisöllisyydessä. Työskentelemme toinen toistamme tukien ja kannustaen. Tapahtumat, konseptit, esitysillat ja klubit ovat yhteistyön tulos. Festivaalin taiteilijat työskentelevät myös ruohonjuuritasolla opettamalla lapsia ja nuoria ilmaisissa taidetyöpajoissa. Me odotamme ja vaadimme itseltämme ja toisiltamme tätä yhteisöllisyyden, vastuun ja välittämisen tasoa. Omasta taidostamme ja ajastamme jakaminen ei ole keneltäkään pois, vaan mielestämme taiteen välttämätöntä linkittämistä ympäröivään yhteiskuntaan.
Yksi UrbanApan tärkeimpiä tavoitteita on löytää uusia tiloja, konsepteja ja rakenteita taiteen tekemiselle. Illan tekijöitä yhdistää rahallisten resurssien minimaalisuus ja pysyvien rakenteiden puute. Kukaan taiteilijoista ei ole saanut työskentelystään palkkaa, pientä esiintymiskorvausta lukuun ottamatta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki illan teokset ovat valmistuneet muun palkkatyön, täyspäiväisen opiskelun taikka työttömyyskorvauksen ohessa. Demoiltamme haastaa taiteellisen työskentelyn uudelleenmäärittelyyn: millaisia teosaihioita syntyy muutaman viikon paineettomassa, tulosvastuuttomassa prosessissa? Meillä ei ole mitään menetettävää, emme puolusta jo saavutettuja etuuksia. Voimmeko löytää uusia avauksia taiteen kentälle suuntaamalla luovuutemme niiden resurssien mukaan, joita meille kulloinkin tarjotaan?
Illan teoksia ja tekijöitä yhdistää myös sukupolvi. Viittaukset populaarikulttuuriin ja suoraan siitä nousevat teokset ovat itsestään selviä meille 1980- ja 1990 -lukujen lapsille. Meillä on rohkeutta, röyhkeyttä ja itsevarmuutta olla rehellisiä itsellemme ja kiinnostuksenkohteillemme anteeksipyytelemättä. RLF.
